Fourilla fiilistelemässä

On se vaan NIIN hienoa. Jaa mikä? No ajella vanhalla Fourilla pitkin Aulangon raitteja ja Hämeenlinnan kulmia. Sunnuntaina kurvailin Trumpalla Parolan MP-museolle, mukana akku ja muistot edelliseltä kesältä. Perillä me työnnettiin museon omistajan Uotisen Paulin kanssa yhteistuumin vanhus päivänvaloon; eikä se ollut edes pahasti pölyinen vuoden seisomisen jälkeen. Hondamaiseen tyyliin pari kolme sahausta täydellä akulla ja epätahtinen laulu täytti museon pihan. Minä en Trumpan jälkeen edes huomannut, että kone kävi kolmella!. No hemmetti, nytkö teki Honda tenän? Pauli naputteli tottuneesti ruuvimeisselin kädensijalla kakkoskaasarin kylkeen ja niin heräsi neljäskin pytty henkiin, Fouri oli jälleen nimensä mukainen

Ne ensimmäiset kilometrit, kyllä ne tuntuivat taas uudemman pyörän jälkeen todella kummallisille! Kone käy uskomattoman pehmeästi ja vetää nöyrästi, mutta ajoasento on kuin vanhasta moposta ja hetki sitten tasaiseksi todettu tie tuntuu tosi kuoppaiselle museovehkeen satulassa. Ääni mukaanlukien ajokokemus on todella välitön! Patte ajeli kilocebarilla perässä, kun kurvailin museolta Aulangolle. Jäätelöjen syömisen lomassa napsittiin pari kuvaa ja pätkä videota.

Sitten olikin Patten vuoro muistella vanhoja, Fourihan oli aikoinaan hetken myös hänen omistuksessa. Minä peesasin vuorostani ja napsin vauhdista kuvia. Jotenkin tuo Hondan 70-luvun molempia kuskejakin vanhempia charmi puraisee meikäläiseen aina yhtä lujaa. Ja ihmisiä on kiva seurata; päät kääntyvät vanhalle mukavasti

Tunnin ajelun jälkeen Fouri pääsi pikaisen kiillotuksen jälkeen takaisin museoon lepäilemään. Ensi kesää ja seuraavaa kertaa odotellessa…

Trumppa ei ole pienine katteineen ja jäykkine alustoineen mikään matkamiehen unelmapeli. Vanhalla kilocebarilla 600 km päivämatka ei ollut homma eikä mikään, mutta miltä sama tuntuu Sprintin selässä? Näissä mietteissä aloin katsella sunnuntaiksi sopivaa reittiä. Kuninkaantie Turusta Helsinkiin on jäänyt ajamatta, siitä oli hyvä aloittaa. Se ei ollutkaan mikään helppo pala; tietoa löytyy tosi hajanaisesti, kuninkaantie.net sivustolta löytyi onneksi jonkunlainen kartta tästä historiallisesta tiestä. Ja takaisin Turkuun ei tulla suorinta reittiä, että saadaan kilometrit täyteen

Aamulla pakkasin sadekamat tankkilaukkuun ja ponkaisin kahdeksalta liikenteeseen. Ensimmäinen Kuninkaantien opaste löytyi Turun ja Kaarinan rajalta, nyt vaan keltaisia kruununkuvia seuraten Helsinkiin. Paimiosta tie kääntyy kohti Hajalaa, loistavaa mutkapätkää Halikkoon asti! Opasteet jatkuivat selkeinä Salon keskustaan, mutta sitten tulikin tenkkapoo; mihin tie jatkuu keskustasta? Pienen mutkan kautta osuin takaisin Perniöntielle. Salon jälkeen Kuninkaantien luonne alkaa paljastua; se kulkee jokaisen kirkon kautta mitä reitinvarrelle osuu!

Eteläisen Kuninkaantien hienoin pätkä oli ehdottomasti Fagervikintie Karjaan eteläpuolella. Upeita mutkia, ja tiukkoja! Näin hienoja motopätkiä ei Suomesta montaa löydy! Inkoon kohdalla oli pieni pätkä hiekkatietä; oikeen katumotoilijan painajaista, kuulalaakerisoraa kovan pohjan päällä Siuntion ja Kirkkonummen välillä tie oli paikoitellen reikiä täynnä ja Kirkkonummen kulmilla rajoitukset putosivat alle kuudenkympin. Kruununkuvia sitkeästi seuraten löysin itseni lopulta Espoon keskuksen kulmilta, johon opastukset loppuivat. Kokonaisuutena Kuninkaantie oli mukava kokemus; idyllistä maisemaa, hienoja mutkia ja komeita vanhoja kirkkoja!

Hesasta kurvailin Porvoon kulmille sieltä takaisin Turkuun niitä nelinumeroisia pikkuteitä pitkin. Matkavarrelta löytyi mm. kesäkahvila Kesämopo (oli harmi kyllä kiinni), Baari nimeltään Alan Mesta ja Tervakosken jälkeen ehdottomasti hiekkaisin asvalttitie mitä olen koskaan ajanut Suurin yllätys paluumatkalla oli, että juuri mikään paikka ei puutunut, vaikka pyörän päällä tuli istuttua parilla lyhyellä tauolla yli 10 tuntia ja kilometrejäkin tuli reilut 600 km…

Joku tarkkasilmäinen varmasti huomasikin, että Garagen ulkoasu vaihtui viime viikolla. Meikäläinen on sen verran hurahtanut tuohon persoonalliseen British Racing Green -väriseen Englantilaiseen, että koko sivuston ulkoasu päivittyi Trumpan väreihin. Entisistä pääväreistä oranssista ja vaalean vihreästä luovuttiin kokonaan ja nyt sivustolla näkyvät edellämainittu BRG ja pyörän rungon väri eli alumiinin harmaa. Samalla kertaa myös sivuston yläpalkki meni uusiksi. Uuden ulkoasun viimeistelystä täytyy heittää kiitokset rakkaalle vaimolle, hänellä kun löytyy enemmän tuota graafista silmää

Edellisestä statistiikkajutusta on jo yli vuosi aikaa, joten kurkataas samalla sivuston kävijämääriä. Garagen nykyinen sivusto on ollut olemassa toukokuusta 2008 lähtien eli reilun kahden vuoden ajan ja kaikkiaan tänne on eksynyt vajaat 20 000 uniikkia kävijää, sivukatseluita on ollut yhteensä yli 73 000 kpl! Kävijämäärä on kasvanut hiljalleen koko sivuston olemassaolon ajan, mukava huomata että nämä meikäläisen jorinat kiinnostavat muitakin