Niin se loppui se tämäkin kausi. Lokakuun alku meni nopeasti Japanissa työmatkaillessa (lämmintä +26) ja takaisin kotiinpäästyä kylmä puraisi sen verran tehokkaasti, että oli aika ajella Trumppa talvisäilöön. Täksi talveksi hommasin pyörälle oikeen lämpimän tallipaikan. Paimiosta, noin 20 kilometrin päästä kotoa löytyi isohkosta tallista juuri Trumpan mentävä tila hintaan 80€/talvi, pieni summa mielenrauhasta ja tasaisesta +20 lämpötilasta. Ennen säilytystä vaihdoin pyörään vielä öljyt ja uuden suodattimen; että voi keväällä keskittyä ajamiseen… Tänä kesänä ulkomaanreissut jäivät lastenvaunuja työnnellessä väliin ja Etelä-Suomen mutkateitä välillä yksin ja välillä letkoissa kurvaillessa mittariin kertyi ~7000 km.
Viime keväänä ajokausi alkoi huhtikuun alussa ja tällä kertaa mukavasti pyörää vaihtamalla, kun Honda päivittyi Trumppaan. Alkukesä sujuikin vihreään Brittiin tutustuessa ja kolmepyttyisen omaperäiseen luonteeseen totutellessa. Eikä valinta osoittautunut yhtään huonoksi! Mitä enemmän RS:llä ajeli niin sitä enemmän siitä oppi pitämään. Toukokuun dynosäädön jälkeen se paljasti todellisen luonteensa; etupyörä nousee mukavasti tuppia kääntämällä eikä takarenkaan virkaa toimittaneen Metzelerin Z6:sen pito ei tahdo millään riittää, jos tie on yhtään mutkalla. Alkukesästä kyyti tuntui melkoisen jäykälle, mutta kaikkeen tottuu, syksyllä ruuvasin säätöjä vielä jäykemmäksi… Vaikka aristokraatilla ei huippunopeuskilpailuja voitetakaan, niin sen verran siinä on jerkkua, ettei kesäkuisissa lentokenttäajoissa tarvitse vauhtiaan hävetä. Tehtaan TOR-putki on riittävän meluisa, että kolmosen laulu raikaa mukavasti kesäöisellä peltoaukealla ja naapurit tietävät varmasti milloin tulee yöuinnilta kotiin. Lisäksi britti on vieläpä niin harvinainen (ei-hondamainen), ettei samanlaiseen tarvitse monta kertaa kesässä törmätä… Ja samalla Trumppa onnistuu nippa nappa olemaan tarpeeksi mukava (hondamainen) että sillä jaksaa ajaa heinäkuisen 10h mutkapätkälenkin suuremmin väsymättä ja puolikatteesta saa edes jonkunlaista lohtua elokuisen ukkosmyrskyn iskiessä. Tätä pyörää tulee ihan oikeasti ikävä näin syksyllä…. kevättä odotellessa!
Ps. Hyvä tapa karkoittaa pimeän syksyn masennusta on laittaa vehkeitä vaihtoon. Tällä kertaa uusiksi menee Garagen kuvauskalusto, mutta siitä lisää seuraavassa jutussa…
Hiekkatiet tuntuvat olevan monelle katumotoristille melkoinen haaste. Koskaan en ole niitä pelännyt, mutta eipä niitä paljon ole tullut ajeltua; yleensä reitit tulee valittua niin, ettei vahingossakaan eksy asvaltin ulkopuolelle. Viime sunnuntaina Turun ORG:n porukka järjesti sen verran 
mielenkiintoisen häppeningin, että sinne oli pakko osallistua! Homman juoni oli ajaa Paimiosta eri kokoisia hiekkateitä pitkin Säkylän Kekkosplassille makkaraa grillaamaan, matkaa tuli satakunta kilometriä. ABC:n pihalla olikin puoli yhdentoista aikaan todella sekalainen joukkio pyöriä; kaikkea punaisten Vespojen ja KTM:n enduroitten väliltä 
Alkumatkasta ajelin letkan neljäntenä. Muuten hyvä, mutta edessä suditellut Kotari heitti komean soraryöpyn aina mutkista kiihdyteltäessä. Ensimmäisellä tauolla kiilasin yhden paikan eteenpäin; nyt meitä oli letkan kärjessä kolme katupyörää ja perässä kymmenkunta pystymopoa; GS-bemaria, Kotarin 640:siä ja isompia 950 ja 990 SM-malleja… Alussa tuntuma oli hukassa ja mutkat mentiin varovasti, mutta jossain 50 km jälkeen punainen lanka löytyi. 
Nyt ajo alkoi todella maistua! Vauhdin kasvaessa ja tien kaventuessa maavara alkoi vain loppua kesken! Trumpan alakate menee tosi matalalla (~10 cm) ja Raasin armeija-alueen Pasi-urissa se ei oikeen tahtonut riittää… Aina kun hiljensi monttuun, niin peilistä loisti puolenkymmentä kirkasta etuvaloa, ei ollut kirittäjistä puutetta! Perillä kotarikuskit vinoilivat, että perässä oli hauska tulla, kun kyykkärikuski vetää takapuoli pystyssä monttujen yli ja sora lentää piiitkässä kaaressa 
Perillä rillattiin kyrsää ja summattiin kokemuksia. Enskakuskit kiittelivät vauhtia, mentiin kuulemma yllättävän reipasta kyytiä. Trumppa oli ihmeen hyvä ajaa pikkuteillä; messevä alavääntö ja kohtuullinen paino helpottaa soralla kikkailua, ja lisää maavaraakin saa seuraavaksi kerraksi helposti alakatteen irroittamalla. Harvemmin sitä on oppinut pyörän selässä 100 km matkalla yhtä paljon; enää ei ole minkäänlaisia ennakkoluuloja sorapätkiä kohtaan. Eikä meikäläisen aika ajoin syttyvä kurapyöräinnostus tällä reissulla ainakaan vähentynyt…
On se vaan NIIN hienoa. Jaa mikä? No ajella vanhalla Fourilla pitkin Aulangon raitteja ja Hämeenlinnan kulmia. Sunnuntaina kurvailin Trumpalla Parolan MP-museolle, mukana akku ja muistot edelliseltä kesältä. Perillä me työnnettiin museon omistajan Uotisen Paulin kanssa yhteistuumin vanhus päivänvaloon; eikä se ollut edes pahasti pölyinen vuoden seisomisen jälkeen. Hondamaiseen tyyliin pari kolme sahausta täydellä akulla ja epätahtinen laulu täytti museon pihan. Minä en Trumpan jälkeen edes huomannut, että kone kävi kolmella!. No hemmetti, nytkö teki Honda tenän? Pauli naputteli tottuneesti ruuvimeisselin kädensijalla kakkoskaasarin kylkeen ja niin heräsi neljäskin pytty henkiin, Fouri oli jälleen nimensä mukainen
Ne ensimmäiset kilometrit, kyllä ne tuntuivat taas uudemman pyörän jälkeen todella kummallisille! Kone käy uskomattoman pehmeästi ja vetää nöyrästi, mutta ajoasento on kuin vanhasta moposta ja hetki sitten tasaiseksi todettu tie tuntuu tosi kuoppaiselle museovehkeen satulassa. Ääni mukaanlukien ajokokemus on todella välitön! Patte ajeli kilocebarilla perässä, kun kurvailin museolta Aulangolle. Jäätelöjen syömisen lomassa napsittiin pari kuvaa ja pätkä videota.
Sitten olikin Patten vuoro muistella vanhoja, Fourihan oli aikoinaan hetken myös hänen omistuksessa. Minä peesasin vuorostani ja napsin vauhdista kuvia. Jotenkin tuo Hondan 70-luvun molempia kuskejakin vanhempia charmi puraisee meikäläiseen aina yhtä lujaa. Ja ihmisiä on kiva seurata; päät kääntyvät vanhalle mukavasti
Tunnin ajelun jälkeen Fouri pääsi pikaisen kiillotuksen jälkeen takaisin museoon lepäilemään. Ensi kesää ja seuraavaa kertaa odotellessa…
Niin se loppui se tämäkin kausi. Lokakuun alku meni nopeasti Japanissa työmatkaillessa (lämmintä +26) ja takaisin kotiinpäästyä kylmä puraisi sen verran tehokkaasti, että oli aika ajella Trumppa talvisäilöön. Täksi talveksi hommasin pyörälle oikeen lämpimän tallipaikan. Paimiosta, noin 20 kilometrin päästä kotoa löytyi isohkosta tallista juuri Trumpan mentävä tila hintaan 80€/talvi, pieni summa mielenrauhasta ja tasaisesta +20 lämpötilasta. Ennen säilytystä vaihdoin pyörään vielä öljyt ja uuden suodattimen; että voi keväällä keskittyä ajamiseen… Tänä kesänä ulkomaanreissut jäivät lastenvaunuja työnnellessä väliin ja Etelä-Suomen mutkateitä välillä yksin ja välillä letkoissa kurvaillessa mittariin kertyi ~7000 km.
Viime keväänä ajokausi alkoi huhtikuun alussa ja tällä kertaa mukavasti pyörää vaihtamalla, kun Honda päivittyi Trumppaan. Alkukesä sujuikin vihreään Brittiin tutustuessa ja kolmepyttyisen omaperäiseen luonteeseen totutellessa. Eikä valinta osoittautunut yhtään huonoksi! Mitä enemmän RS:llä ajeli niin sitä enemmän siitä oppi pitämään. Toukokuun dynosäädön jälkeen se paljasti todellisen luonteensa; etupyörä nousee mukavasti tuppia kääntämällä eikä takarenkaan virkaa toimittaneen Metzelerin Z6:sen pito ei tahdo millään riittää, jos tie on yhtään mutkalla. Alkukesästä kyyti tuntui melkoisen jäykälle, mutta kaikkeen tottuu, syksyllä ruuvasin säätöjä vielä jäykemmäksi… Vaikka aristokraatilla ei huippunopeuskilpailuja voitetakaan, niin sen verran siinä on jerkkua, ettei kesäkuisissa lentokenttäajoissa tarvitse vauhtiaan hävetä. Tehtaan TOR-putki on riittävän meluisa, että kolmosen laulu raikaa mukavasti kesäöisellä peltoaukealla ja naapurit tietävät varmasti milloin tulee yöuinnilta kotiin. Lisäksi britti on vieläpä niin harvinainen (ei-hondamainen), ettei samanlaiseen tarvitse monta kertaa kesässä törmätä… Ja samalla Trumppa onnistuu nippa nappa olemaan tarpeeksi mukava (hondamainen) että sillä jaksaa ajaa heinäkuisen 10h mutkapätkälenkin suuremmin väsymättä ja puolikatteesta saa edes jonkunlaista lohtua elokuisen ukkosmyrskyn iskiessä. Tätä pyörää tulee ihan oikeasti ikävä näin syksyllä…. kevättä odotellessa!
