234 km/h tutkaan – Halli 19.6

Ei hätää, kortti on vielä taskussa Tällä kertaa homman sai nimittäin tehdä luvan kanssa Hallin lentokentällä. Harvemmin sitä saa ajaa tuppi nurin tutkaan 15 eurolla, joten pitihän sitä lähteä koittamaan mitä Englannin ihme kulkee 1600 m pitkällä kiitoradalla. Patte lähti kilocebarilla mukaan.

Varuskunnan lentokentän portista sisään kurvatessa paistoi aurinko ja tuuli puhalteli pelottavan navakasti etelän suunnasta. Kello oli vähän yli kaksitoista, meidän lähtöaika oli vasta parin tunnin päästä, joten pistettiin pyörät parkkiin ja siirryttiin kentän reunaan ihmettelemään meininkiä. Porukkaa oli paikalla mukavasti, ajamaan oli ilmoittautunut kolmisensataa henkilöä. Ensimmäisessä ryhmässä oli pari autoa, muutama saabbi, pitkä letka Hayabusia ja pari kilokyykkyä. Autot kellottelivat reilun kahdensadan tuloksia, busat, R1:set ja tonniset gixerit tasaisesti yli 270 km/h lukemia. Tässä yksi veto Gen2 Busan sarvissa, kliks.

Kiitoradan päässä lähtövuoroa odotellessa jännitys alkoi tuntua munaskuissa asti. Perinteinen taskujumppa (vetskareiden tarkastus) tuli tehtyä varmaan 10 kertaa, sitten heilahti lippu. Varovasti liikkeelle ettei keula karkaa taivaalle, kyyryyn pikkuruisen pleksin taakse ja tuppi nurin. Kakkonen kävi rajoittajalla, muuten meni nappiin. Kahdensadan jälkeen vauhti alkoi tuntua kovalle ja kyyryssä näki pirun huonosti eteenpäin! Ihmeen äkkiä tutkapiste tuli vastaan ja sitten ylös tankin päältä. Ei paljon tarvinnut jarrutella, sen verran tuuli ottaa noissa nopeuksissa. Suoran päässä taulussa luki 234 m/h.

Pattella oli samat fiilikset. Ekalla vedolla 237 km/h, toisella 239 km/h ja navakka sivupuuska nappasi Hondaan juuri ennen mittapistettä. Sen verran tuntui ikävälle, että kolmas kerta jäi koittamatta. Minä kiusasin Trumppaa kaikki kolme yritystä, mutta nopeus ei siitä noussut. Mittariin sai tasaisesti reilun 240 lukemat ja tutka näytti noin kympin vähemmän. Mukavasti laulavan kolmoskoneen voima riittää hyvin 200 nopeuteen asti ja 220 jälkeen kiihtyvyys hidastuu selvästi. Vaikka puolikatettu on loistava kompromissi kotosuomen nopeuksille, niin huippunopeusajoihin sitä ei ole tehty…

Videopätkät meidän vedoista löytyy youtubesta, kliks ja kliks. Päivän nopein pyörä oli Busa (ylläri) hurjalla 360 km/h tuloksella! Nopein auto oli 330 km/h kellottanut ahdettu Corvette. Näitä pelejä varten oli siis se pitkältä tuntunut 900m jarrutusalue

Kirjoittelin talvella, että autokäytössä hyväksi havaittu Garmin 205 vaihtui kalliimpaan 765t-malliin. Tätä bluetoothilla ja muilla herkuilla varustettua navia oli tarkoitus käyttää myös motoreissuilla, mutta sekakäyttö ei ollut tässä(kään) tapauksessa hyvä valinta; liian vaivalloista repiä laitetta irti autosta vähän väliä. Viime viikolla silmiin osui verkkokauppa.com tarjouslehtinen ja sieltä photonavin uusi malli 3,5″ classic. Laitteella on hintaa Ahvenanmaalta verovapaasti toimitettuna hurjat 45,40€

Paketti tuli perille parissa päivässä ja yllätys oli melkoinen, kun sain virrat päälle. Viime syksyllä testailin Photonav-softaa vanhemmassa 4,3″ mallissa; se oli kaikkea muuta paitsi luotettava ja sen laskemat reitit olivat lähinnä vitsi. Mutta tämä uusi on toista maata! Mukana tulee uudet Suomen kartat ja uusittu ohjelmisto, ja nyt reitit vetävät vertoja jota Garminin vastaaville! Käytettävyys on helppoa, toiminta nopeaa ja kosketusnäyttökin mukavan tarkka. Ei huonosti alle viidenkympin laitteelle. Parasta Photonaveissa on monikäyttöisyys; ne ovat wince 5.0 pohjaisia laitteita joihin löytyy kämmenmikroille tarkoitettua softaa ja modeja joka lähtöön. Akku kestää parisen tuntia ja lataus hoituu miniUSB liittimen kautta (mukana tuli 12v autolaturi) ja laitteen kyljestä löytyy jopa 2,5mm kuulokeplugi autocomia tai muuta kypäräpuhelinta varten.

Löytyy tästä halppiksesta tietysti jotain moitittavaakin. Mukana tulee pieni ”näyttötikku” mutta sille ei ole mitään paikkaa. Kaiuttimen ääni särisee isommalla voimakkuudella ja välillä opastus änkyttää: ”käänny 100m päästä vavavasemmalle” Näytön kirkkaus ei tahdo riittää kirkkaalla auringonpaisteella ja akku voisi kestää pidempään. Mutta kun ominaisuudet suhteuttaa hintaan niin lista on lyhyt. Eivät ne kalliimmatkaan täydellisiä ole…

No, miten se toimii motokäytössä? Kun vain löytää sille hyvän ja suojaisen paikan niin hyvin! Trumpassa se (m)asentui nopeusmittarin alle mukana tulleella imukuppi-kiinnikkeellä + muutamalla nippusiteellä. Reitit voi tehdä jo kotona valmiiksi ja tallettaa muistiin. Laite huolii myös tietokoneella tehtyjä reittejä, kun ne tallettaa google earthin käyttämässä .kml muodossa. Eikä näin halpaa vehjettä viitsi edes koteloida, jos se lakkaa toimimasta niin uutta tilalle!

Viime viikolla ajelin Trumpan kanssa Saloon, josta oli varattu pari tuntia dynoaikaa. Repussa oli matkassa läppäri josta löytyy tuneECU-ohjelma, kaapeli ja kuusi kotona ”sinnepäin” hierottua ruiskukarttaa. Perillä Trumppa pääsi heti köytettäväksi ja päästiin ensimmäisen todellisen ongelman kimppuun; mistäs saadaan koneen kierrosluku? Tähän kummelihahmot heittäisivät, että: ”No kierroslukumittarista pönttö!”.  Viitisen minuuttia myöhemmin selvisi, että mittariston taakse, sopivan liittimen luokse pääsy vaatii etukatteen purkamisen => unohdetaan! Tämä tiesi sitä, että kartoille tuli nopeudeksi dynorullan kierrosluku joka täytyi myöhemmin laskea koneen kierrosluvuksi, myös vääntölukemat jäivät tässä tapauksessa itse laskettavaksi

Mutta ei lannistuta! Ensimmäiseksi testasimme Trumpan oman, tehtaan tehoputkelle tarkoitetun kartan. Tuloksena oli kuoppainen tehokäyrä ja 106,9 hv takapyörätehoa. Lambda-arvojen tutkiskelu paljasti kuoppien syyn,  seos käy tosi laihalla ~3000-4500 rpm välillä! Toisena vetona testattiin saman kartan kevyesti muokattua versiota; 108 hv ja tasaisemmat käppyrät. Uutta matoa koukkuun ja enemmän modattu kartta koneeseen. Nyt muuttui sytytysennakot, polttoainemäärät ja lambda-pyynnöt; tuloksena 112 hv ja iso kuoppa tehokäyrässä samalla 2500-4500 välillä. Loput kaksi tuntia menikin sitten sen hieromiseen. Homma eteni niin, että joka vedon jälkeen kone sai jäähtyä hetken ja sillä välin hierottiin polttoainemääriä edellisen vedon tulosten pohjalta, tavoitteena tasainen n. 13 lambda-arvo. Kuuden aikoihin, kun putiikki meni kiinni oli menossa kahdeksas veto ja puhuimme liikkeen pitäjän ylitöihin. Homma lopetettiin puoli seiskan ja 11 vedon jälkeen. Hintaa parille tunnille tuli 150€ joten ihan ilmaiseksi näitä muutoksia ei saa.

No, mitä koneesta lopulta irtosi? Muutama hevosvoima enemmän ja paljon tehtaan karttaa tasaisemmat teho- ja lambda-käyrät. Alakierroksille tuli lisää vääntöä ja eron kyllä huomaa! Kotona siirsin käppyrät exceliin ja huippuvääntö löytyy nyt kierrosluvulla 4550 rpm. Ja mikä parasta vääntökäyrä huitelee lähellä 100 Nm lukemia alle kolmestatonnista aina punarajalle asti! Mutta nyt saa loppua tämä hierominen, loppukesä nautitaan muhkeasta väännöstä, kolmosen sulosoinnuista ja ajamisesta…