Ajot on ajeltu – tältä erää

Alkaa näyttää pahasti siltä, että kolmisen viikkoa sitten päristelty iltalenkki jäisi tämän ”syksyn” viimeiseksi. Mistään talvestahan ei näillä leveysasteilla nähtävästi voi enää puhua. Vielä viikko sitten lunta oli harvinaiset parikymmentä senttiä, mutta tämän viikon +5 lämpötilat ovat sulattaneet jälleen kaikki pois. Nämä modernit talvet ovat vähän kuin motoristin teasereitä; tarpeeksi lämmintä ettei ole liukasta, mutta liian märkää, vetistä ja hiekkaista, että oikeasti viitsisi kaivaa pyörän tallista.

Marraskuun lenkki oli ensimmäisen pidempi matka, jonka ajelin Kilocebarilla pimeässä. Vanhalla Fourilla tuli joskus käytyä hupina ajelemassa syyspimeillä, mutta sen valoilla ei tehnyt mieli paljon valaistun taajaman ulkopuolelle. Tonnisessa asiat ovat paljon paremmalla tolalla, siinä on pyöräksi loistavat valot! Lyhyillä umpion kahdesta H4:sta palaa vain toinen, valokuvio on leveä mutta saisi olla hiukan pidempi; aina pyörän käydessä palava polttimo taitaa olla vaihdon tarpeessa. Pitkillä palavat molemmat ja valokeila on parempi kun monessa autossa; leveä, kirkas ja kantaa kauas Kun sensijaan katsoo katuvalon kelmeää loistetta sumuisessa tihkusateessa niin taitaa olla aika lorauttaa säilytysaine tankkiin, laittaa akku laturiin ja alkaa suunnittelemaan uusia reissuja mukavampia kelejä odotellessa.