Ohjauslaakerin vaihto – älä yritä tätä kotona!
Tonnisen cebarin kulussa ilmeni pientä haparointia pienissä nopeuksissa ja vika paikallistettin ohjauslaakeriin; siinä oli selvä pykälä keskikohdalla. Purin viimeviikolla yläkolmion pois ja löysäsin laakeria hiukan, se paransi ajettavuutta roimasti. Laakeriviat eivät kuitenkaan yleensä korjaannu ajamalla joten kävin suosiolla hakeamassa Stormilta 59 eurolla kartiorullalaakerisarjan ja sunnuntaina oli sopivaa aikaa sen vaihtamiselle. Tiesin hommassa tarvittavan jos jonkinlaista työkalua, joten suuntasin jälleen kaveria morjestamaan Salon suunnalle.
Otimme pyörän autonosturille ja keskituelle, köytimme peräpään liinalla kiinni; etupyörä saatiin näin
näppärästä ilmaan. Purkuhomma alkoi tutulla yläkolmion purkamisella. Kahvat pois, onneksi vaijereissa ja jarruletkuissa oli reilusti varaa, joten ne saivat jäädä paikoilleen. Sitten alapään kimppuun: Jarrusatulat irti,
satuloiden välinen letkupidike irti ja koko jarrusysteemi nippareilla kiinni syylärin verkkoon. Sitten lähti lokasuoja ja lopuksi eturengas, pumput alkoivat olla valmiit irrotettavaksi. Aluksi olin haaveillut, että etupää otettaisiin kokonaisena rengas paikallaan, mutta hilppeet kannattaa purkaa irti, samalla saa kerrankin putsattua ja vahattua etupumput kunnolla ja purkaminen voi olla jopa nopeampi tie.
Jäljelle jäivät siis vain kaksi pumppua törröttämään. Yläpään kiinnitykset irti ja pumput solahtivat nätisti alas. Laakerin kiristysholkin saimme auki hommaan tarkoitetulla avaimella, Cebarissa
holkin ulkohalkaisija
on 46 mm, ei mikään standardikoko. Sitten ohjausakseli ja alakolmio solahtaa nätisti alas ja vanhojen laakerien purkaminen voi alkaa. Alkuperäinen laakeri oli kuulalaakeri, joten laakerikuulat ovat kehällä ulomman ja sisemmän koolin eli laakerin liukupinnan välissä. Laakerien ulkokoolit jäävät runkoputkeen kiinni, alempi sisäkooli ohjausakselille. Kooleja tutkimalla selvisi syy takelteluun; niissä oli selvä kuoppa jokaisen kuulan kohdalla, lisäksi laakerit olivat jonkun verran ruosteessa, eli oli aikakin vaihtaa.
Vanhojen koolien irrotuksessa käytettiin mielikuvistusta ja rajuja työkaluja. Syntyi siinä ohessa nykytaidettakin, seuraavaan Kiasman näyttelyyn esille nimellä ”Ohjauslaakerin alakoolin tuska ja kirous” =) Alakooli lähti ruuvipenkissä naputtelemalla, yläkooli Kukkon ulosvetäjillä. Vanhojen laakeripintojen puhdistuksen jälkeen alkoi uusien asennus. Uudet laakerit olivat kartiorullalaakerit, joten laakeri ja sisäkooli ovat yhtä puuta, ulkokooli on irrallinen. Ulkokoolit solahtivat paikoilleen kikka kolmosilla, alempi kierretangolla ja ylempi tuurnan kanssa naputtelemalla. Itse laakerien asentaminen rungon läpi menevään putkeen olikin
hiukan kovempi haaste; alalaakerin sovitus oli sen verran tiukka, että kylmäspräyn (toim. huom) ja grillinsytyttimen eli kuumailmapuhaltimen yhdistelmästä huolimatta hommaan tarvittiin 20 tonnin puristinta, moneltako löytyy kotoa?
No, jos totta puhutaan niin puristusvoimaksi riitti muutamasata kiloa, mutta sellaisenkin voiman kehittäminen tasaisesti laakerin ympärille voi olla kotioloissa kohtalaisen haastavaa.
Sitten vaan hulluna maailman parasta (?) vaseliinia laakereihin ja kamat kasaan. Homma sujui tietysti käänteisessä järjestyksessä ja ylälaakerin sovitus oli juuri sopiva; laakeri pääsee liikkumaan ohjausakselin ympärillä nätisti, mutta on silti tiukka. Kiristyksen kanssa arvottiin hetken aikaa, päädyimme melko kevyeen kiristykseen, tietysti niin, että välystä ei jää.
Ajettavuus muuttui tälläkin remontilla selvästi; ohjaus on nyt herkkä kaikissa nopeuksissa ja hidasajo on ”hiukan” mukavampaa, nyt Stop-merkillä ei tarvitse enää laittaa jalkaa maahan
Pyörään on tehty jo niin monta ajettavuuteen ja ajomukavuuteen vaikuttanutta parannusta, että olisipa kiva verrata sitä nyt viimesyksyiseen. Kaikkiaan laakerinvaihtoon meni rauhallisesti puuhastellen puolisen päivää. Ja lopuksi vinkki kaikille hommaa ensikertaa suunnitteleville; jos sinulla ei ole harrastelijatasoa parempia työkaluja kotona tai tälläisiä kullanarvoisia kavereita joilta sellaiset löytyvät, niin kannattaa maksaa korjaamolle suosiolla se raha mitä laakerinvaihdosta ottavat, pääsee varmasti helpommalla.
Yksi homma olisi vielä jäljellä, nimittäin venttiilien säätäminen. Laakerinvaihtoon meni sen verran aikaa, että se jäi sunnuntailta tekemättä. Jokaisen remontin jälkeen olen kai sanonut, että nyt se on valmis kesän ajoihin, saas nähdä mitä seuraavaksi laitetaan
Huh, muistuu mieleen oma tuskailu Afrikkalaisen laakerien kanssa. Taisi olla astetta helpompi homma, mutta tapella sai siinäkin. Oli vähän haasteellista saada ohjauskolmiosta alakooli irti. Ei onnistunut kotikonsteilla vaan oli tuotava töihin, että pääsi hitsipillillä polttamaan tavaraa kiinni, jolloin putosi melkein itsestään. Uusi meni sopivan kokoisella putkella lyömällä (kun löytyi sattumalta sisämitaltaan prikulleen oikeankokoinen).
Laakerin vaihdon jälkeen tuntui kun olisi ajanut ihan eri pyörällä.