Huoltopäivä 2 – CBR 1000F

Patten kasatessa omaansa katteita takaisin otimme tonnisen työn alle. Matkalehmä riisuutuu helposti; satula irtoaa avaimella, muutama ruuvi pois, pari pikalukkoa auki ja pyörä on nätisti nakuna, tästä voisi moni pyörä ottaa mallia! Isommasta oli tarkoitus säätää myös venttiilit, niissä kun on ruuvisäätö kuussatkun palasäädön sijaan.

Etupään jarrunestesäiliön avaus herätti hämmästystä, säiliön pohjalla oli monen millin kerros ”kuraa”. Ilmeisesti pönttöön on jossain vaiheessa laitettu sekaisin kahta erilaista nestettä, muuta selitystä en onnistunut keksimään. Ihme kyllä jarrut toimivat loistavasti radalla, tuntuma vain parani jarrujen lämmetessä, joten nesteen kamalasta väristä huolimatta kiehumispiste on ilmeisesti ollut kohdillaan. Jarru- ja kytkinnesteet vaihtuivat kätevästi kahden hengen voimin paineilmalla toimivalla alipainevaihtimella, toinen touhusi sen kanssa ja toinen kaatoi säiliöön lisää nestettä.

Jäähdytysnesteen vaihto ei ollut isompaan Hondaan homma eikä mikään; poistoproppu löytyy pikkucebarin tapaan vesipumpusta ja syylärin korkille on kätevästi oma luukku yläkatteessa, joten koko hommaan meni kymmenkunta minuuttia. Tässäkin pyörässä paisarin pohjalla oli kuonaa, joten syylärille menevä letku irti ja paisari huuhdeltiin paikallaan ennen täyttämistä. Vinkki; täyttämisen jälkeen konetta kannattaa käyttää hetki tyhjäkäynnillä syylärin korkki (korkein kohta) auki, jotta ilmakuplat pääsevät pois.

Olimme odotelleet kuussatasen kanssa puuhastellessa, että tonnisen kone jäähtyisi kunnolla, jotta pääsisimme säätämään venttiilit; säätö pitää tehdä kylmään koneeseen. Tästä hommasta ei tullut mitään, en ollut hoksannut ostaa venttiilikopan tiivistettä valmiiksi. Vanha kuminen oli kiinnitetty molemmisssa pyörissä liimaa apunakäyttäen, joten irroitus ehjänä olisi ollut tuurista kiinni. Homma päätettiin tehdä uudelleen sitten, kun on uusi tiiviste varalla.

Lopuksi kävimme kaasarien kimppuun. Säätö oli tässäkin pyörässä helppo homma, tankki huoltoasentoon, ”kumitissit” pois kaasarien päällä olevista alipainenipoista, mittari kiinni ja säätämään. Ruuvit löytyvät kaasarien edestä, niitä kannattaa pyöritellä rauhallisesti; pieni liike muuttaa lukemaa paljon! Synkkaus ei ollut niin pielessä, kun kuussatasessa, mutta jonkunverran kuitenkin. Tyhjäkäynti tasottui tässäkin ja säädön huomaa pienellä kaasulla; humppaaminen väheni selvästi.

Lopuksi pyörä nippuun ja kohti kotia. Ulkona tuli kunnolla vettä, onneksi matkaa ei ollu kun reilut 60 km. Pattella oli huonompi tilanne, Tampereen suunnalla pilvet näyttivät vieläkin synkemmille ja matkaa puolitoistasataa. Kotona huomasin, että Polon takki oli päästänyt vettä läpi hihoista ja kainalojen kohdalta. Se siitä polotexin vedenpitävyydestä kovemmassa vauhdissa. Patte puolestaan todisti, että Lidlin vedenpitävät sukat ovat kaikkea muuta kun nimensä veroiset ja loppumatkasta myös Bilteman sadehanskat (!) päästivät vettä läpi. Reilun parin viikon päästä on tiedossa pikareissu Bugrun:in kautta Saksanmaalle, joten luvassa juttua uusien (laadukkaampien) varusteiden metsästämisestä Hampurin-Lübeckin seudulta.