Huoltopäivä 1 - CBR 600F

Lauantaina 17.5 suuntasimme Patten kanssa Salon suunnalle vanhaa työkaveria morjestamaan ja tekemään ”pientä” ylläpitohuoltoa pyöriin. Ajatuksena oli huoltaa molemmat pyörät samalla kertaa; vaihtaa uudet nesteet ja synkata kaasarit. Edellispäivän rata-ajo muistutti taas jarrunesteen vaihdon tarpeellisuudesta, vaikka neste oli uuden näköistä Patten 600F:stä katosivat jarrut jo muutaman nopean kierroksen jälkeen!

Kaverilla on loistotalli, sieltä löytyy mm. autonosturi millä saa kaksi pyörää nousemaan samalla kertaa. Homma aloitettiin jälleen kerran katteiden purkamisella. Kusiaisen katteet ovat isompaan verrattuna haastavammat, paljon ruuveja hankalissa paikoissa. Muovit lähtivät ehjinä, ja purimme vielä ilmanputsarin kotelon pois tieltä, pitkällä meisselillä kaasarien säätö onnistuu kotelo paikaallankin. Sitten mittari kiinni kaasarien alta löytyviin nippoihin ja aloitimme synkkauksen. Kolmoskaasari (vasemmalta) on ”kiinteä”, muut kolme säädetään sen tasolle. Säätöruuvit löytyvät kaasuvivustosta, niistä ei voi erehtyä. VacuumMate on muuten loistava mittari, sillä näkee tasapainojen lisäksi kierrosluvut sekä imu- ja pakoventtilien vuodot, on sillä tosin hintaakin puolentuhatta euroa. Aika pielessä säädöt olivat, vaikka ajossa ei mitään epäilyttävää huomannutkaan. Suurimman eron huomaa tyhjäkäynnillä, Patten suruksi pyörä käy nykyään vähemmän ”kisakonemaista” tyhjäkäyntiä

Kaasarien jälkeen alkoi nesteidenvaihtoruljanssi, joka kesti monta tuntia. Jarrunesteet vaihtuivat näppärästi, mutta jäähdytyspuolella oli enemmän urheilua. Syylärin korkki, joka on samalla nestepinnan korkein paikka, on 600F:ssä oikean etukatteen alla ja siihen käsiksipääseminen vaatii melkoista purkamista. Lisäksi joku kirottu insinööri on laittanut kateruuvit katteen sisäpuolelle, kiva ruuvata käsi mutkalla pyörän alla maaten! Paisuntasäiliön pohjalla oli sen verran kuraa, että sekin päätettiin putsata samalla kertaa. Paisarin irroituksessa löytyi toinen suunnittelun kukkanen, se mahtuu tulemaan pois paikaltaan milliä vaille kokonaan, mutta tämä viimeinen milli vaatii takaiskarin yläpään irroittamisen! No, aikaahan siihen vain meni ja kaikki hommat saatiin tehtyä. Tässä vaiheessa nälkä alkoi kurnahtaa masun pohjassa, joten grilli kuumaksi, ja milläs muulla kun kuumailmapuhaltimella! Kaveri on melkoinen ”ropelihattu” sanan positiivisessa merkityksessä, rakentaa parhaillaan itse mm. moottorinohjausta vw:n 1.8T koneeseen, joten tämä(kään) ei tullut yllätyksenä Tauon jälkeen siirryimme tonnisen kimppuun.