ei_mikään_pyöräreissu – Unkari ja Itävalta – 9pv

Säätiedotuksen mukaan Wienissä piti olla pari astetta viileämpää, niin varmaan. Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja mittari huiteli samoissa 25-30 lukemissa. Hotellille oli lyhyt kävely Westbahnhofilta, se oli ollut yksi valinnan peruste. Täältä päädyimme hotelli Luciaan, joka sijaitsi Budapestin hotellimme tapaan noin parin kilsan päässä ydinkeskustasta. Wienissä hotellit olivat selvästi kalliimpia, tästä kolmen tähden huoneesta sai maksaa 87,50€ per yö, melko tyyristä! Hotelli oli siisti ja huone kuin uusi, aamupala oli täälläkin monipuolinen ja sämpylät sai huuhtoa alas erikoiskahveilla tai kolmella eri tuoremehulla!

Wien on hieno paikka, ei voi muuta sanoa. Budapestin laita-alueiden epäsiisteydestä ei ollut tietoakaan; Wienissä riittää loistoa niin upeiden rakennusten, mahtavien puistojen kun kauniiden ihmistenkin puolesta! Kaupunki muistuttaa Karlplatzin metroasemalta keskusaukiolle pölähtämisen jälkeen hetken saksalaista suurkaupunkia (vrt. Köln), mutta muutaman minuutin päästä alkaa taivastella suu auki överi-barokkia edustavia rakennuksia, jotka ovat toinen toisiaan hienompia, eikä tämä lopu keskustasta poispäin kävellessä! Tietysti kun Wienissä oltiin, niin piti heti ekana iltana päästä koittamaan miltä se Wieninleike maistuu kotipaikassaan maisteltuna. Sattumalta löysimme Figlmüllerin, Weinstuben eli viinituvan jonka leikkeet ovat olleet vuodesta 1905 asti maailmakuuluja, hetken päästä selvisi miksi. Leike maksoi 12,90€ ja on valehtematta suurin mitä olen koskaan syönyt ja todella hyvän makuinen! Noin parinkymmenen minuutin ahertamisen jälkeen jäljellä oli vielä Shellin leikkeen kokoinen pala, tarjoilija jaksoi vielä vinoilla astioita kerätessään että taisi olla vähän liian pieni Kuva puhukoon puolestaan! Ekana iltana ei siis sattuneesta syystä paljon muuta jaksettukaan tehdä..

Voi morjens sitä museoiden määrää mitä Wienistä löytyy; on modernin taiteen museota, Leopold-museota, tekniikanmuseo, taidehistoriallinen museo (näissä kaikissa kävimme), luonnontieteenmuseo, taideteollisuusmuseo, Albertina-museo, patologis-anatominen museo, keisarinna Sisin museo, Lipizzan hevosten museo, Sigmund Freud-museo, juutalaismuseo, sotilashistorian museo… puuh… näiden ja monen muun lisäksi löytyy tietysti vielä lukematon määrä toinen toisiaan hienompia linnoja ja palatseja, näistä tunnetuimpana Schönbrunn, jonka puistoalue on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa, kuvat kertovat jälleen enemmän.

Yksi monista siisteistä paikoista, joita täältä löysimme oli Museumquartier. Usein museot ja museoalueet mielletään väsähtäneiksi paikoiksi, joissa ei yleensä tapahdu a) yhtään, b) mitään, ja joissa hämähäkinseittejä kainaloihinsa kasvattavat, kuudenkympin ja kuoleman väliltä olevat näyttelyvieraat tuijottavat kuin hypnoosin vallassa seinälle ripustettuja iänkaikkisen vanhoja tuherruksia ja liikkuvat kuin laiskiaiset; noin metrin tunnissa Täällä kaikki on toisin. Museokortteli on museorakennusten sisäpihalle tehty valtava hengausmesta, jossa voi siemailla virvokkeita terasseilla, vilvoitella altaiden reunalla tai chillata muiden kanssa suurissa ”tuoleissa” joihin mahtuu vaikka makaamaan, DJ:n soittamaa musiikkia tietysti samalla kuunnellen.