ei_mikään_pyöräreissu – Unkari ja Itävalta – 9pv

Päälimmäisenä  Budapestista jäivät mieleen Tonavan rannan hienot rakennukset ja sillat, ne ovat uskomattoman komeita, varsinkin iltavalaistuksessa. Vai mitä sanotte näistä kuvista? Elo-syyskuun vaihteen sää vaikutti myös todella mukavalle, lämmintä oli päivisin +25…+30 astetta, eli juuri sopivasti kaupungissa liikkumiseen. Hihattoman paidan ja shortsit sai vetää päälle heti aamusta ja niillä tarkeni iltamyöhään asti. Negatiivisista puolista mieleen jäivät tietynlainen epäsiisteys, joka tulee esille monella eri tavalla. Esimerkiksi kaupoissa leipähyllyjä täyttää vartija, sama joka avaa oven jokaiselle asiakkaalle, eikä hanskoista ole tietoakaan! Ravintolassa voi saada eteensä märän lasin, joka on täynnä sormenjälkiä, eli ei voi olla välttämättä varma onko sitä pesty vai pelkästään huuhdeltu edellisen asiakkaan jäljiltä. Nämä yhdistettynä ympäristön likaisuuteen ja roskaisuuteen tekevät yleiskuvasta hiukan epäsiistin, mm. Riikassa tai Vilnassa asiat ovat tässä suhteessa paremmalla tolalla.

Palvelu sen sijaan oli positiivinen yllätys, se ei ollut suomalaisen jäyhää, johon olimme varautuneet ja lähes kaikki nuorista vanhuksiin puhuivat hyvää englantia! Aukioloajat voivat tehdä tepposet, itse mm. jouduimme kävelemään Budan kukkuloilta alas, kun hammasratajuna (kartoissa ”cog railway”) vei ylös, mutta tuolihissi ja koululaisjuna (”narrow gauge railway” tai ”childrens railway”) lakkasivat kulkemasta alaspäin joskus viiden jälkeen! Hammasratajuna kulkee nimensä mukaisesti kiskoilla, mutta veto välitetään hammasrattaan kautta kiskojen välissä kulkevaan hammastankoon, joten tällä junalla voi puksuttaa myös ylämäkeen. Koululaisjunan nimi tulee siitä, että juna on kuskia lukuunottamatta täysin koululaisten hoitama.  Mitään taksitolppaa, bussipysäkkiä tms. emme tuolihissin lähtöpaikan lähistöltä löytäneet, joten jos aikoo suunnata maisemia katselemaan, niin kannattaa varata mukaan hyvät kengät!

Kaupunkia tuli tietysti katseltua myös motoristin silmin, vaikka jalan oltiinkin liikkeellä. Ruuhkat ovat hurjia ja niitä on jatkuvasti! Jos hotelli on keskustassa niin sinne kannattaa tulla ja lähteä aamulla tai illalla, päivällä seisovia autojonoja on joka paikassa Tonavan rannan lähistöllä! Pyöriä oli liikkeellä jonkun verran ja paikalliset ohittelevat ruuhkia aina kun pystyvät. Tätä harrastusta kampittavat ratikat, joiden kiskot kulkevat usein eri suuntaan kulkevien kaistojen välissä, melkoista taiteilua siis tämä ruuhkissa ohittelu! Casa sol -hotellissa oli parkkihalli, joten sinne olisi ollut hyvä tulla myös pyörän kanssa. Törmäsimme Pestin puolella paikalliseen mp-liikkeeseen (Ludwig-museon vieressä), varusteet olivat suurinpiirtein suomen hinnoissa (mm. alpinestarsin nahkapuku normaalisti ~900€, tarjouksessa ~600€), pyörät olivat jonkun verran halvempia.

Lauantaina suuntasimme Juna-asemalle ja EC-junalla kohti Wieniä. Matka ilmastoidussa junassa kesti kolmisen tuntia ja normaalihintainen lippu maksoi edestakaisin kahdelta n. 68€, ei paha! Lippu kannattaa ostaa hyvissä ajoin ennen lähtöä, itse eksyimme Keleti-aseman kulmille edellisenä päivänä, joten hoidimme asian pois jo etukäteen; jonotus otti vajaat puolisen tuntia. Jos eksyt tähän EC-junaan, niin kannattaa piipahtaa ravintolavaunussa; loistavat cappucinot maksavat 1,80€ kpl ja lettuannos nutella-kermatäytteellä 2€. Överimakeita, mutta todella hyvän makuisia!

Tarinaa upeasta Wienistä seuraavalla sivulla.