Salonseudun pikkukylät ja Hämeen härkätie

Äitienpäivän aamuna aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta, joten kartta käteen ja reittiä suunnittelemaan. Päätimme käydä pitkästä aikaa Salossa ja palata sieltä pikkuteitä ja -kyliä pitkin takaisin Turkuun. Salon eteläpuolen ruukkialueet tuli koluttua pari vuotta sitten museo-hondan kanssa perusteellisesti, joten päätimme tälläkertaa suunnata pohjoiseen.

Paimioon asti laskettelimme motaria, loppumatkan Saloon historiallista kuninkaantietä pitkin; mukava mutkapätkä, tie polveilee peltojen lomassa. Salossa pysähdyimme Veturitallissa, eli paikallisessa taidemuseossa. Onneksi otin sandaalit mukaan, ne jalassa taidemuseo oli piristävän viileä kokemus, viileys ja hengittävyys kun ei ole Polon ajosaappaiden ykkösominaisuus! Tilava 48 L takalaukku on muuten osoittautunut todella käteväksi, siellä tälläiset ”ylimääräiset” kamat kulkevat näppärästi. Museosta suuntasimme vanhan työkaverin pitämälle kahvilalle joka oli odotetusti näin sunnuntaina kiinni. Jos satut liikkumaan Salossa viikolla tai lauantaina niin kannattaa piipahtaa, kahvila Kultainen tuoksu löytyy keskustan kupeesta Inkerinkadulta. Loistavat leivonnaiset, mukava palvelu ja kaunis miljöö vanhassa pyöreänmallisessa talossa =)

Salosta suuntasimme kohti Pertteliä. Siellä pitäisi olla parituhatta asukasta, mutta emme löytäneet paikasta minkäänlaista keskustaa, ei kauppaa ei mitään, pelkkiä taloja, kirkko ja yksi ”paikallinen”. Pertteli oli myös Nokian kännykälle liikaa, puhelimesta katkesi virta jo toisen kerran lenkin aikana. N73:ssa pyörii (yleensä) sujuvasti Tomtom 6, jonka kanssa on reissattu pääosin tyytyväisenä Italiaa myöten. Puhelinta on viimeaikoina alkanut vaivaamaan satunnainen sammumistaipumus, kohtalaisen kypsä ominaisuus ajokamat päällä kunnon auringonpaisteessa!

Perttelistä käänsimme nokan kohti Kuusjokea ja Koski TL:ää. Kaffepaikkaa emme löytäneet, mutta Koskelta sentään jädekiskan, sinne siis pitämään taukoa. Peltoaukeilla huomattu tuuli tuntui yltyvän entisestään, kioskin tuolitkaan eivät pysyneet enää pystyssä!

Loppumatkan ajelimme Hämeen härkätietä. Tomtomin Matti oli sitä mieltä, että iso tie olisi ollut parempi valinta, mutta so not kunhan ajo kulkee! Härkätie osoittautui loistovalinnaksi; hyväkuntoinen asvalttipinta, pääosin 80-rajoitus ja muutenkin mukavan polveilevaa maastoa. Tie seurailee Paimionjokea, suoraa ei ole kun mutkien välissä =) Yksi kurvi hiukan säikäytti; minulle on tullut huono tapa roikottaa oikeaa jalkaa jarrupolkimen sivussa ja ei muuten tunnu mukavalle, kun jalka nappaa maahan kiinni kesken ysikymppisen!

Metzeler Z6:sta on edelleen pelkkää hyvää sanottavaa, mahtavat renkaat raskaaseen pyörään! Pitoa on reippaasti enemmän kun kuskilla kanttia! Kaksipäälläkin uskaltaa kanttailla huoletta, kunhan vaan muistaa pitää tuon oikean jalan oikealla paikallaan