Vappuajelulla – pyörien vertailua Muroleen kanavalenkillä

Vappu 2008 sujui tällä kertaa hiukan vähemmän viihteellä, ehdimme nimittäin asentelun lomassa hiukan ajelemaankin. Cebarit olivat ensimmäistä kertaa yhdessä lenkillä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämmintäkin oli parinkymmenen verran, joten mikäs siinä ajellessa. Päätimme suunnata Patten kanssa viime vuoden tapaan Näsinjärven ympäryslenkille ja Muroleen kanavan kioskille kaffelle.

Vaihtelimme menomatkalla pyöriä useamman kerran ja oli mielenkiintoista vertailla näitä kahta lähes saman ikäistä, mutta muuten perin erilaista cbr:ää keskenään. Ensimmäinen reaktio kuussatkun päälle istuessa oli sen koko; pyörä tuntuu todella pienelle tonnisen jälkeen, mutta yllätys oli, että asento on jopa isoveljeä leppoisampi. Ajossa pienempi koko ja paino tuntuu ketteryytenä ja isoissa nopeuksissa hiukan hermustuneempana menona, koneen osalta tietysti reippaasti ohuempana alavääntönä. Yllättävän mukavalle 600F:kin tuntuu motarinopeuksissa ja tuuli osuu kypärämelun kannalta sopivan alas. Toinen yllätys oli piskuinen kone, joka tuntuu todella pirteälle, ykkösellä ja kakkosella keula nousee tahtomattakin iloisesti! Tämä sai epäilemään, että onkohan pyörä vakio, hyvin se joka tapauksessa menee kuussatkuksi ja ääni on Leovincen putken kanssa kohdillaan!

Viimeinen rutistus ennen kanavaa on Muroleen kanavatie, joka on loistava 80-rajoituksella varustettu mutkapätkä! Bonuksena tällä lenkillä on nätit järvimaisemat, jotka lämmittävät entisen sisäsuomen asukkaan mieltä. Kanavalle oli tullut muitakin motoristeja, mutta munkkikaffet jäivät tällä kertaa juomatta; kioski oli kiinni! Napsimme muutaman kuvan ja jatkoimme matkaa. Hiukan matkaa mutkatietä ja käännyimme tielle 337 kohti Tamperetta. Sen varrelta löytyi kioski-grilli, johon pysähdyimme jädelle.

Loppumatkan ajelimme isompia teitä pitkin. Pirkkalan varalaskupaikan jälkeen piti pysähtyä nappaamaan vielä yksi kuva, mittarin näyttäessä tasalukemia =) Mitä tästä vertailulenkistä jäi käteen? Isompi cebareista on matkalehmä nimensä mukaan, mutta taipuu myös mutkiin yllättävän ketterästi. Isommassa koneessa on enemmän voiman (lue väännön) tuntua, vaikka pyörä ei pienempää cebaria nopeampi olekaan. Imukurkkujen kairauksen jälkeen koneen luonne on loistava, voima on läsnä kierrosluvusta riippumatta. Tonnisen keula tuntuu pikkuveljeä jäykemmälle, eli pompottaa hitaassa nopeudessa enemmän, olisiko etupumpuissa liikaa öljyä? Pikkucebari oli puolestaan joka suhteessa positiivinen yllätys. Jos ajelee yksin tai kevyellä kuormalla en keksi yhtään syytä mihin ihminen tarvitsisi tuota suurempaa pyörää. Ainakin tässä 1992-mallisessa kusiaisessa ajoasento on mukava, isompikin mies mahtuu hienosti istumaan ja ylävireisessä koneessa on rähinäputkella todella paljon luonnetta, Hondaksi =)

Seuraavalle reissulle on kehitteillä bike-to-bike systeemi, jolla voi huudella pyörällä toiseen. KX-centerin tarjouksesta löytyi scala-rider, jonka Patte saa sinihampaalla kiinni puhelimeen. Itselle tilasin RTRX:stä autocomiin puhelinadapterin, joten jatkossa voi soitella näppärästi(?) pyörästä toiseen. Ostin myös testimielessä itselle yhden Scalan setin, kun edullisesti sai, kokemuksia luvassa myöhemmin. Jossain vaiheessa pitää investoida kunnon PMR-puhelimiin, mutta koitetaan nyt näitä ensin =)