Kisavihreästä toiseen – Kawasaki ZX-10R

Kirjoittelin aikaisemmin, että kesällä tuli käytyä koeajamassa kaikenlaisia pyöriä. Sama meno jatkui syksyllä ja testattua tuli mm. uusia Trumpan malleja, Bemarin iso Gessu, K1200 S ja R, Suzukin SV1000 sekä Kawasaki ZZR1400. Isosta Kawasakista tykkäsin eniten, mutta syyskuussa MP-maailman käytettyjen vertailua tehdessä tuli ajeltua enemmänkin ko. laitteen kanssa. Koko päivän lenkki vuorotellen sillä ja Hondan ”bluebirdillä” paljasti, että kumpikaan niistä ei ollut oikea pyörä minun tarpeisiini. Isossa Zetorissa on kyllä tehoa jumalattoman paljon ja se on mahtava ajaa moottoritiellä, mutta suurehko paino, pitkä akseliväli ja massiivinen olemus eivät oikeen sopineet omaan makuun. Aktiiviseen kurviajoon on varmasti olemassa ketterämpiäkin pelejä. Näissä ajatuksissa jatkoin netissä suhaamista ja vertailujen lukemista kunnes ajatus kilokyykystä alkoi polttelemaan mielessä…

Lokakuun puolivälissä, kun ajokausi alkoi olla lopuillaan, nettimotoon ilmestyi myyntiin mielenkiintoisia pyöriä. Niistä kiinnostavin löytyi yksityiseltä myyjältä  Raisiosta; Kawasaki 10R, vuosimalli 2006, väriltään se ainoa oikea ja mittarissa 17 tkm. Soitin myyjälle ja fiilis parani entisestään. Pari tuntia myöhemmin seisoin omakotitalon pihalla ja ärrä näytti hyvälle. Ei käytännössä mitään jälkiä, todella siististi pidetty yksilö! Myyjä pyöräytti koneen tulille ja pihapiirin täytti penkin alla majailevista MIVV:n tuplaänkkäreistä kuuluva matala murina. Pihasta lähtiessäni myyjä varoitteli liukkaista renkaista ja kurvasin varovasti matkaan. Vinkki oli enemmän kuin paikallaan, heti ensimmäisessä risteyksessä otin kunnon peräsladit, mutta onneksi pystyssä pysyttiin! Bridgestone Battlax racing -renkaat ei pidä sitten yhtään ennenkuin lämpenevät kunnolla…

Kurvailin renkaita lämmitellen moottoritien rampille. Yleensä olen tässä kohtaa kääntänyt tupin nurin ja testannut mitä tankin alta löytyy. Tällä kertaa käänsin varovasti. Pitkästä ykkösestä (170 km/h 1-vaihteella) huolimatta keula karkasi korkealle ilmaan, sama homma kakkosella. Tältä siis tuntuu 184 hv tankki täynnä alle 200 kiloa painavassa pyörässä! Naama oli pelonsekaisessa hymyssä, voimaa on ihan järjettömästi! Jatkoin matkaa tikkarin osoittamaa nopeutta ja Kawa paljasti pehmeämmän puolensa. Täyssäädettävä alusta toimii kuin ajatus, ei tietoakaan kovuudesta isolla tiellä. Mitä enemmän vauhtia, sitä paremmalta kyyti tuntuu. Neljän-viiden tuhannen kierroksen kohdalla jostain tuli tärinää stongaan, mutta muuten ajo maistui makoisalle! Tällä ajaa komeasti ne matka-ajot mitä tarvitseekin.

Kurvasin käymään kotona ja samalla tuli testattua miltä ärrä tuntuu ruuhka-ajossa. Tilaa on hyvin isollekin ukkelille ja satula on sen verran pitkä, että asentoa pystyy vaihtamaan. Se ei tullut yllätyksenä, että hitaassa ajossa iso osa painosta tulee käsille ja niska on kovilla, mutta siitä huolimatta meno on yllättävän rentoa. Hurjasta viritysasteesta huolimatta kone toimii upeasti myös hitaassa ajossa. Tasaista vetoa löytyy heti tuhannen jälkeen, se ei sammahtele risteyksissä ja laatikko toimii japanilaiseen tapaan hienosti.

Otsikkokin kertoo miten tarina päättyi. Myyjä tinki hinnasta tiukan vääntämisen jälkeen satasen (!) ja Kawa lähti omaan talliin, mä olen siis kolmen pyörän loukussa. Kunhan kevät koittaa niin myyntiin tulee sopuhinnalla yksi superhienossa kunnossa oleva vihreä Trumppa… Jos kiinnostuit jo nyt, niin kysy lisää osoitteesta joke@jokesgarage.com