Koeajolla – BMW K1200R
Leppoisan vaihtokuumeen kourissa suhasin kesäloman aikana pyöriä netistä ja yksi kerrallaan eri vaihtoehdot putosivat pois. Jäljelle jäi muutama, jotka kävin testailemassa. Kriteerinä oli löytää jotain erilaista, ei mitään pyörien Toijota Corollaa. Listan kärjessä oli Bemarin neloskoneella varustettu K1200R malli, se rumankaunis nakupyörä. Ja vieläpä sähköisellä ESA-alustasäädöllä, kiitos.
Sopiva kandidaatti löytyi liikkeestä Lahdesta. Keltainen väri ei moneen pyörään sovi, mutta tässä pyörässä se näyttää härskin hienolle. Pihalla koneen lämpeämistä odotellessa kuuntelin korvat höröllään myllyn käyntiä. Äänen erottaa vakiovaimentajallakin japanilaisista; Bemussa on sellainen rohea, Trumppamiehen korvaan jotenkin tutun kuuloinen mekaaninen soundi. Mutta se alkufiilistelyistä, ei kun liikenteeseen. Meno on pihasta asti vaivatonta ja ekassa risteyksessä jarrut haukkaavat kunnolla; ai niin, ne servojarrut…
Mun ajoista noin puolet on matkaa, joten kurvasin suoraan moottoritielle ja tietysti rampilla tuppi nurin! Voi morjens, tässähän on voimaa kivasti! Keula pysyy tiukasti maassa kiinni, kiitos pitkän akselivälin. Tehokasta kyllä, mutta ehkä vähän tylsää! Vauhtiin päästyä meno maistuu. Pari painallusta ESA-nappulasta ja näytössä lukee COMFORT. Se tarkoittaa mukavanleppoista kyytiä tasaisella baanalla. Sähköinen säätö toimii ihan oikeasti! Kymmenkunta kilsaa tylsää motaria riitti vakuuttamaan, että matka-ajo ei ole ongelma, joten kurvasin mutkapätkälle.
Rampilla piti tietty painella taas ESA-nappulaa; tällä kertaa näyttöön ilmestyi SPORT. Ja ekassa mutkassa tuntui muuten kummalliselle. Ai niin, tässähän on Telelever-etujousitus, joka ei niiaa jarrutuksissa. Ajolinjaa ei siis voi muuttaa jarrulla, tähän ominaisuuteen on vaan totuttava. Mutkasta toiseen taitellessa pitkää akseliväliä ei voi olla huomaamatta. Fiilis on ristiriitainen; nakupyörä, joka on motarilla kivempi ajaa kuin mutkatiellä ja kardaanivetoinen. Melkoinen kameleontti tämä bemari!
Mutkatie päättyi sopivasti kaupungin toiselle puolelle, joten paluumatkalla pääsin testaamaan cityominaisuuksia. Kortterallissa (yli)herkkä kaasu ja kardaanin välys häiritsee. Lisäksi vaihteisto paukkuu. Jos moni muu pyörä kolahtaa vapaalta ykköselle vaihtaessa, niin ääni ei ole varmasti mitään tähän verrattuna; niinkuin joku löisi vasaralla tankin kylkeen! Pitkä akseliväli tuntuu täälläkin, mutta kun kaasuun tottuu niin kyllä tällä kaupungissakin ajelee. Ristiriitainen fiilis vain syvenee; nakupyörä, joka on kivempi ajaa maantiellä kuin kaupungissa.
Eikä se fiilis mihinkään enää muuttunut, kun palautin pyörän liikkeeseen. Omaan ajoon nakuBemun ominaisuudet ovat jotenkin oudossa balanssissa. Meneekö tämä totuttelun piikkiin, se ei lyhyellä koeajolla selviä. Ennen testiä odotukset oli korkealla, mutta ei tullut kauppoja tästä yliteknisestä insinöörin unelmasta. Kun palautin avaimia, niin vaihtureiden rivistöstä pisti silmään siistikuntoinen katettu K1200S-malli. Myyjä osasi hommansa ja löi mulle toiset avaimet kouraan…
Itse ajelin 2010 keväästä CB1300:lla. vannoutuneena nakupyörä-ihmisenä se oli todella loistava valinta ja vajaan 2:n kauden aikana kilsoja tuli mittariin 34tkm. Mutta nopeasti selvisi myös totuus siitä kuinka Hondan arvo putosi melkein kovempaa kuin kerkesin sitä maksamaan. Niinpä kauden 2011 alusta alkaen kävin koeajamassa muutamia pyöriä.
VFR1200 tuntui ajamistani parhaimmalta mutta myös K1300S:ää kokeilin.
Nyt sitten loppukaudesta löysin itseni kaupasta ihailemasta K1200S pyörää jolla oli ajettu vain 22tkm. Vaihtotarjouskin oli selvästi korkeampi kuin mitä Bike World tarjosi VFR:ään (6000 euroa kalliimpaan). Joten sopparit tein ja sen jälkeen olenkin totutellut tuohon bimmeriin…
Letkaa on vedetty ja mutkia väännetty, aluksi bemussa oli alla niin kovat renkaat ettei tarvinnut edes kunnon painetta mutkassa niin se takarengas jo lipsui… Se oli hengenvaarallista menoa. Nyt kun renkaat on vaihdettu ei ole enää lipsunu, mutta jotenkin edelleen tuntuu siltä ettei sitä uskalla vääntää niin alas kuin mitä CB:llä.
K1200S:stä täytyy sanoa että se tuntuu painavammalta, jäykemmältä, vaikeammalta… tai ainakin mutkan taittaminen ei ole niin rentoa kuin mitä CB:ssä. Mitä jyrkempi tai tiukempi mutka ja mitä kovempi vauhti, sitä vaikeammalta se tuntuu! Mutta en mä nyt mitenkään pettynytkään ole, tiedämpähän että on vielä paljon opittavaa tässä ajamisessa.
Sun kokemukset kiteyttää pirun hyvin myös mun fiilikset biimerin S-mallista. Jotenkin molempia R- ja S-malleja ajellessa tuli fiilis, että jos Bemarin hommaa nii sitä joutuu sovittamaan oman ajotyylin pyörän mukaan eikä toisinpäin. Yleensähän sitä ruuvataan alustaa, säädetään kaasua, kytkin- ja jarrukahvoja, asennetaan putkea ja commanderia, jotta pyörästä saadaan juuri omaan makuun sopiva. Bemarin tapauksessa lähtökohta on jo erikoisen jousituksen takia niin kaukana, että ei auta muu kuin sopeutua. Mutta hyviä pyöriä ne on, epäilemättä. Itsellä jäi kuitenkin tästä syystä ostamatta, kun pelkäsin että en totu ajamaan mutkissa niinkuin pyörä haluaa…