Cebari täysitehoiseksi – operaatio ”kaulusten poisto”

Jaa miten kuvan koira Sulo liittyy tähän juttuun? Ei mitenkään, mutta et voi varmaan kieltää, ettei Polon pesussa kutistunut kypärähuppu sopisi sille loistavasti =) Mutta asiaan, kuten viimeksi kirjoittelin, matkalehmä koki karvaan tappion pikkucebaria vastaan kunnon kiihdytyskokeessa. Eihän sellainen sovi laatuun, joten päätimme kesken vapputohinoiden vaihtaa siman asennuslonkeroon ja kaivaa työkalut esiin. Suomen rekisteriotteessa pyörä on täysitehoinen, mutta Saksan ote kertoi, että 99->72 kW kuristus on tehty imukurkkujen halkaisijaa pienentämällä, joten hengenahdistusta lähdettiin etsimään kaasarien ja koneen välistä.

Ensin oli vuorossa tankin irroitus, se sujui vielä helposti. Sitten miljoonan letkun kimppuun. Huohotusletkut irti ja johtoja pois tieltä. Samoin ilmanputsarin imuputket piti irroittaa molemmilta puolilta. Aikamme kun purimme tavaraa pois edestä niin saimme ilmanputsarin irti kaasareista. Korjauskirjan mukaan putsarin kotelon pitäisi mahtua pois kaasareita irroittamatta, ei mitään toivoa. Hetken pähkäiltytämme totesimme sen mahdottomaksi, kaasarit on irroitettava kotelo paikallaan. Sivukatteet pois, jotta pääsimme kumikaulusten ruuveihin kiinni, onneksi katteet ovat tässä pyörässä todella helpot purkaa. Vartin verran armotonta ruuvaamista ja pähkäilyä, ja kaasaripaketti oli kädessä.

Ja mitäs sieltä löytyikään? Alunperin 38mm kumikurkut oli kuristettu puolikuun muotoisilla metallipaloilla niin, että keskelle jäi pikkurillin paksuinen suorakulmion muotoinen reikä. Miten kone on voinut toimia näinkin hyvin tälläisen ”virityksen” kanssa! Moottoripyöräliikkeen asentaja kommentoi osuvasti, kun tilitin hänelle seuraavana päivänä, että kurkkujen muotohan tuhoaa kaiken ilman pyörteilyn totaallisesti; ”niinhän niiden on tarkoituskin” =)

Pellinpalat lähtivät nätisti pois sivuleikkurien kanssa. Patte viimeisteli reunat Dremelillä ja muutaman minuutin päästä minulla oli kädessäni kuin uudet ja varmasti paremmin hengittävät mallit! Suuttimia emme irroittaneet, ne kun ovat kuulemma kuristetuissa yleensä normikokoa. Kokoaminen sujui jo lähes rutiinilla, eikä osiakaan jäänyt tälläkertaa yli. Sen verran pyöräytimme vielä yön hämärissä konetta tulille, että totesimme sen käyvän samalla tyhjäkäynnin säädöllä 500 rpm korkeampaa tyhjäkäyntiä ja huomattavasti entistä tasaisemmin.

Seuraavana aamuna oli tietysti kamala kiire koeajolle. Jo konetta lämmitellessä pienillä kierroksilla huomasi, että se kävi paljon nätimmin, kun aikaisemmin. Koneen lämmettyä kunnon kahvankääntö sai suupielet korviin; voi morjes mikä ero isommilla kierroksilla, ihan kuin eri moottori! Kulkupuolen lisäksi ääni muuttui; nyt kone kuullostaa vihaisemmalle, imuäänet ovat selkeästi läsnä ja pakoäänetkin voimistuivat jonkun verran.

Koska mikään ei valehtele niin paljon kun persdyno, lähdimme uudelle testilenkille Patten cebarin kanssa. Nyt ei pikkucebari päässyt karkuun, mutta en päässyt minäkään. Nollasta (en viitsi sanoa mihin asti) kiihdytettäessä pyörät menevät rinta rinnan. Tasapeliä hämmästellen otin laskimen käteen ja tulokseksi tuli täsmälleen sama tehopainosuhde. Eli kun kuussatkussa vaan on tarpeeksi kierroksia, niin sitä ei pääse karkuun.

Kotimatka Lempäälästä Turkuun oli juhlaa ajella. Lämmintä +20, ilta-aurinko paistoi, uudet renkaat, ketjut ja rattaat alla, ja tietysti enemmän tehoa koneessa =) Nyt alkaa cebari olla valmis kesän reissuihin, niitä odotellessa!