Hiekkateitä ken pelkäisi…?

Hiekkatiet tuntuvat olevan monelle katumotoristille melkoinen haaste. Koskaan en ole niitä pelännyt, mutta eipä niitä paljon ole tullut ajeltua; yleensä reitit tulee valittua niin, ettei vahingossakaan eksy asvaltin ulkopuolelle. Viime sunnuntaina Turun ORG:n porukka järjesti sen verran mielenkiintoisen häppeningin, että sinne oli pakko osallistua! Homman juoni oli ajaa Paimiosta eri kokoisia hiekkateitä pitkin Säkylän Kekkosplassille makkaraa grillaamaan, matkaa tuli satakunta kilometriä. ABC:n pihalla olikin puoli yhdentoista aikaan todella sekalainen joukkio pyöriä; kaikkea punaisten Vespojen ja KTM:n enduroitten väliltä

Alkumatkasta ajelin letkan neljäntenä. Muuten hyvä, mutta edessä suditellut Kotari heitti komean soraryöpyn aina mutkista kiihdyteltäessä. Ensimmäisellä tauolla kiilasin yhden paikan eteenpäin; nyt meitä oli letkan kärjessä kolme katupyörää ja perässä kymmenkunta pystymopoa; GS-bemaria, Kotarin 640:siä ja isompia 950 ja 990 SM-malleja… Alussa tuntuma oli hukassa ja mutkat mentiin varovasti, mutta jossain 50 km jälkeen punainen lanka löytyi. Nyt ajo alkoi todella maistua! Vauhdin kasvaessa ja tien kaventuessa maavara alkoi vain loppua kesken! Trumpan alakate menee tosi matalalla (~10 cm) ja Raasin armeija-alueen Pasi-urissa se ei oikeen tahtonut riittää… Aina kun hiljensi monttuun, niin peilistä loisti puolenkymmentä kirkasta etuvaloa, ei ollut kirittäjistä puutetta!  Perillä kotarikuskit vinoilivat, että perässä oli hauska tulla, kun kyykkärikuski vetää takapuoli pystyssä monttujen yli ja sora lentää piiitkässä kaaressa

Perillä rillattiin kyrsää ja summattiin kokemuksia. Enskakuskit kiittelivät vauhtia, mentiin kuulemma yllättävän reipasta kyytiä. Trumppa oli ihmeen hyvä ajaa pikkuteillä; messevä alavääntö ja kohtuullinen paino helpottaa soralla kikkailua, ja lisää maavaraakin saa seuraavaksi kerraksi helposti alakatteen irroittamalla. Harvemmin sitä on oppinut pyörän selässä 100 km matkalla yhtä paljon; enää ei ole minkäänlaisia ennakkoluuloja sorapätkiä kohtaan. Eikä meikäläisen aika ajoin syttyvä kurapyöräinnostus tällä reissulla ainakaan vähentynyt…