Fourilla fiilistelemässä

On se vaan NIIN hienoa. Jaa mikä? No ajella vanhalla Fourilla pitkin Aulangon raitteja ja Hämeenlinnan kulmia. Sunnuntaina kurvailin Trumpalla Parolan MP-museolle, mukana akku ja muistot edelliseltä kesältä. Perillä me työnnettiin museon omistajan Uotisen Paulin kanssa yhteistuumin vanhus päivänvaloon; eikä se ollut edes pahasti pölyinen vuoden seisomisen jälkeen. Hondamaiseen tyyliin pari kolme sahausta täydellä akulla ja epätahtinen laulu täytti museon pihan. Minä en Trumpan jälkeen edes huomannut, että kone kävi kolmella!. No hemmetti, nytkö teki Honda tenän? Pauli naputteli tottuneesti ruuvimeisselin kädensijalla kakkoskaasarin kylkeen ja niin heräsi neljäskin pytty henkiin, Fouri oli jälleen nimensä mukainen

Ne ensimmäiset kilometrit, kyllä ne tuntuivat taas uudemman pyörän jälkeen todella kummallisille! Kone käy uskomattoman pehmeästi ja vetää nöyrästi, mutta ajoasento on kuin vanhasta moposta ja hetki sitten tasaiseksi todettu tie tuntuu tosi kuoppaiselle museovehkeen satulassa. Ääni mukaanlukien ajokokemus on todella välitön! Patte ajeli kilocebarilla perässä, kun kurvailin museolta Aulangolle. Jäätelöjen syömisen lomassa napsittiin pari kuvaa ja pätkä videota.

Sitten olikin Patten vuoro muistella vanhoja, Fourihan oli aikoinaan hetken myös hänen omistuksessa. Minä peesasin vuorostani ja napsin vauhdista kuvia. Jotenkin tuo Hondan 70-luvun molempia kuskejakin vanhempia charmi puraisee meikäläiseen aina yhtä lujaa. Ja ihmisiä on kiva seurata; päät kääntyvät vanhalle mukavasti

Tunnin ajelun jälkeen Fouri pääsi pikaisen kiillotuksen jälkeen takaisin museoon lepäilemään. Ensi kesää ja seuraavaa kertaa odotellessa…