Kuninkaantie ja muita mutkapätkiä 600 km edestä

Trumppa ei ole pienine katteineen ja jäykkine alustoineen mikään matkamiehen unelmapeli. Vanhalla kilocebarilla 600 km päivämatka ei ollut homma eikä mikään, mutta miltä sama tuntuu Sprintin selässä? Näissä mietteissä aloin katsella sunnuntaiksi sopivaa reittiä. Kuninkaantie Turusta Helsinkiin on jäänyt ajamatta, siitä oli hyvä aloittaa. Se ei ollutkaan mikään helppo pala; tietoa löytyy tosi hajanaisesti, kuninkaantie.net sivustolta löytyi onneksi jonkunlainen kartta tästä historiallisesta tiestä. Ja takaisin Turkuun ei tulla suorinta reittiä, että saadaan kilometrit täyteen

Aamulla pakkasin sadekamat tankkilaukkuun ja ponkaisin kahdeksalta liikenteeseen. Ensimmäinen Kuninkaantien opaste löytyi Turun ja Kaarinan rajalta, nyt vaan keltaisia kruununkuvia seuraten Helsinkiin. Paimiosta tie kääntyy kohti Hajalaa, loistavaa mutkapätkää Halikkoon asti! Opasteet jatkuivat selkeinä Salon keskustaan, mutta sitten tulikin tenkkapoo; mihin tie jatkuu keskustasta? Pienen mutkan kautta osuin takaisin Perniöntielle. Salon jälkeen Kuninkaantien luonne alkaa paljastua; se kulkee jokaisen kirkon kautta mitä reitinvarrelle osuu!

Eteläisen Kuninkaantien hienoin pätkä oli ehdottomasti Fagervikintie Karjaan eteläpuolella. Upeita mutkia, ja tiukkoja! Näin hienoja motopätkiä ei Suomesta montaa löydy! Inkoon kohdalla oli pieni pätkä hiekkatietä; oikeen katumotoilijan painajaista, kuulalaakerisoraa kovan pohjan päällä Siuntion ja Kirkkonummen välillä tie oli paikoitellen reikiä täynnä ja Kirkkonummen kulmilla rajoitukset putosivat alle kuudenkympin. Kruununkuvia sitkeästi seuraten löysin itseni lopulta Espoon keskuksen kulmilta, johon opastukset loppuivat. Kokonaisuutena Kuninkaantie oli mukava kokemus; idyllistä maisemaa, hienoja mutkia ja komeita vanhoja kirkkoja!

Hesasta kurvailin Porvoon kulmille sieltä takaisin Turkuun niitä nelinumeroisia pikkuteitä pitkin. Matkavarrelta löytyi mm. kesäkahvila Kesämopo (oli harmi kyllä kiinni), Baari nimeltään Alan Mesta ja Tervakosken jälkeen ehdottomasti hiekkaisin asvalttitie mitä olen koskaan ajanut Suurin yllätys paluumatkalla oli, että juuri mikään paikka ei puutunut, vaikka pyörän päällä tuli istuttua parilla lyhyellä tauolla yli 10 tuntia ja kilometrejäkin tuli reilut 600 km…