Mutkateitä ja munkkeja Tampereen suunnalla

Kesälomassa on parasta, kun voi hetken mielijohteesta suunnistaa mihin vaan. Eilen kävin Tampereella munkkikaffella ja tutkimassa löytyykö Mansesterista kunnon mutkapätkiä.  Ruuvasin Trumppaan kamerat kiinni, niistä on tulossa oma juttu myöhemmin; kuvauskalusto on laitettu uusiksi ja nyt kuvia/videota pystyy ottamaan myös ajaessa. Ilmatieteenlaitos lupaili yli +30 lämmintä ja aurinko paistoikin koko päivän lähes pilvettömältä taivaalta…

Ysitietä on tahkottu kyllästymiseen asti, joten suuntasin pienemmille pikiteille; Aurasta Oripäähän, Alastaron kautta Punkalaitumelle ja sieltä Vesilahden kautta Lempäälään. Siellä stoppasin pikaisesti morjestamaan kummityttöä, ja nappasin Patten mukaan mutkapätkäjahtiin.  Ensimmäiseksi suunnattiin Tampereelle ja Pyynin näkötornille; oli kaffen aika ja parempia munkkeja ei saa mistään! Tornin pihalla törmättiin sivuvaunukuskiin joka köhi rööki huulessa pahan kuuloisesti; oli kuulemma kesäflunssa ja keuhkoputkentulehdus päällänsä, mutta hänhän ei ala lomalla kotona makaamaan! Oikea asenne ja reteä purkkiorja, tsekkaa vaikka kuvasta Tiekartan mukaan potentiaalista pätkää ja järvimaisemia pitäisi löytyä Ylöjärven ja Vammalan väliltä, joten sokerit suupielessä lähdettiin Vaasantietä pohjoiseen.

No,  löytyikö niitä mutkia?  Kyllä löytyi! Ylöjärven kulmilta alkava Metsäkylä-Vanaja pätkä oli ihan peruspasselia pikitietä, mukavasti mutkalla melkein koko matkalta ja kivat maisemat. Mutta todellinen helmi löytyi, kun käännyttiin Vanajan jälkeen etelään kohti Porintietä. Loistavaa polveilevaa maastoa, hyvää asvalttia, hienoja maisemia ja tiukkoja mutkia! Tätä parempia motopätkiä ei Suomesta montaa löydy. Porintien ja Vammalan väliltä löytyvä Putajantie oli sekin ihan passelia kurvipätkää. Loppupäässä tie kulki Hiidenmäen vanhan vesivoimalan padon päältä, hieno paikka sekin! Kotimatkalla tuli 350 km täyteen ja bensavalo kehotteli tankkaamaan; Trumppa kuittasi tutut 4,5 litraa sataselle, vähällä menee noin hauskaksi pyöräksi