234 km/h tutkaan – Halli 19.6

Ei hätää, kortti on vielä taskussa Tällä kertaa homman sai nimittäin tehdä luvan kanssa Hallin lentokentällä. Harvemmin sitä saa ajaa tuppi nurin tutkaan 15 eurolla, joten pitihän sitä lähteä koittamaan mitä Englannin ihme kulkee 1600 m pitkällä kiitoradalla. Patte lähti kilocebarilla mukaan.

Varuskunnan lentokentän portista sisään kurvatessa paistoi aurinko ja tuuli puhalteli pelottavan navakasti etelän suunnasta. Kello oli vähän yli kaksitoista, meidän lähtöaika oli vasta parin tunnin päästä, joten pistettiin pyörät parkkiin ja siirryttiin kentän reunaan ihmettelemään meininkiä. Porukkaa oli paikalla mukavasti, ajamaan oli ilmoittautunut kolmisensataa henkilöä. Ensimmäisessä ryhmässä oli pari autoa, muutama saabbi, pitkä letka Hayabusia ja pari kilokyykkyä. Autot kellottelivat reilun kahdensadan tuloksia, busat, R1:set ja tonniset gixerit tasaisesti yli 270 km/h lukemia. Tässä yksi veto Gen2 Busan sarvissa, kliks.

Kiitoradan päässä lähtövuoroa odotellessa jännitys alkoi tuntua munaskuissa asti. Perinteinen taskujumppa (vetskareiden tarkastus) tuli tehtyä varmaan 10 kertaa, sitten heilahti lippu. Varovasti liikkeelle ettei keula karkaa taivaalle, kyyryyn pikkuruisen pleksin taakse ja tuppi nurin. Kakkonen kävi rajoittajalla, muuten meni nappiin. Kahdensadan jälkeen vauhti alkoi tuntua kovalle ja kyyryssä näki pirun huonosti eteenpäin! Ihmeen äkkiä tutkapiste tuli vastaan ja sitten ylös tankin päältä. Ei paljon tarvinnut jarrutella, sen verran tuuli ottaa noissa nopeuksissa. Suoran päässä taulussa luki 234 m/h.

Pattella oli samat fiilikset. Ekalla vedolla 237 km/h, toisella 239 km/h ja navakka sivupuuska nappasi Hondaan juuri ennen mittapistettä. Sen verran tuntui ikävälle, että kolmas kerta jäi koittamatta. Minä kiusasin Trumppaa kaikki kolme yritystä, mutta nopeus ei siitä noussut. Mittariin sai tasaisesti reilun 240 lukemat ja tutka näytti noin kympin vähemmän. Mukavasti laulavan kolmoskoneen voima riittää hyvin 200 nopeuteen asti ja 220 jälkeen kiihtyvyys hidastuu selvästi. Vaikka puolikatettu on loistava kompromissi kotosuomen nopeuksille, niin huippunopeusajoihin sitä ei ole tehty…

Videopätkät meidän vedoista löytyy youtubesta, kliks ja kliks. Päivän nopein pyörä oli Busa (ylläri) hurjalla 360 km/h tuloksella! Nopein auto oli 330 km/h kellottanut ahdettu Corvette. Näitä pelejä varten oli siis se pitkältä tuntunut 900m jarrutusalue