Nurkka-ajoa ja pientä modausta

Tämä syksy on ollut keleiltään loistava, aurinkoa melkein joka päivä! Työmatkat on tullut ajeltua pikkucebarilla ja nurkka-ajossa tuo pienempi on kuin kotonaan. Kevyempi paino ja pienempi koko tekee kaupungilla ajelusta mukavaa, eikä asentokaan ole liian etukeno. Moottoritiellä kusiainen ei oikeen ole kotonaan, kate on isolle äijälle turhan matala, mutta muuten kuussatku toimii sekalaisessa käytössä hienosti. Tonnisen koneen alavaantöä on tietty vähän ikävä, eli vaihteita saa kelata ihan toiseen malliin. Kovemmista kierroksista huolimatta bensaa ei paljoa kulu, kaupunkiajossa menee reilu ja maantieajossa vajaa vitonen sadalle Alusta on selkeästi kilocebaria jäykempi. Aluksi keula tuntui liiankin jäykälle, mutta nyt on joko tottunut tai säädöt alkavat olla kohdallaan: keulan esijännitys puoliväliin, takapää jäykimmälle ja vaimennus takaa 1/3 tiukalle, sopiva kompromissi mukavuuden ja jämäkkyyden välillä. Leovincen putki höpötteli sen verran reippaasti, että ruuvasin noise-killerin takaisin paikalleen, parilla lisäreiällä modattuna tosin; nyt ääntä irtoaa juuri sopivasti.

Pikkucebarin peräpää ei miellyttänyt silmää, joten se pääsi viime viikolla modaukseen. Patte oli heivannut alkuperäiset ISOT vilkut mäkeen ja rakentanut kevyemmän kilpitelineen. Minä jatkoin samassa hengessä vaihtamalla tummat vilkut kirkkaisiin ja samalla siirsin kilpeä sopivasti alemmaksi. Kilven aluslevy löytyi Bike Worldistä ilmaiseksi, Stormilta ei löytynyt vaikka olisin maksanut! Nyt berberi näyttää sopivasti modernimmalle ja istuu ainakin meikäläisen silmään… Ai niin, pyörässä pitää tietty olla maskotti, joten tämännäköinen karvakamu (kuvassa) valikoitui virtalukkoa vartioimaan