Serenadi neljälle ”tuutille” – CB 500Four

Syyskuussa hoksasin, että meikäläisen harrastepyörä, vuoden -72 Honda CB 500Four on asustellut Parolan MP-museossa jo yli vuoden ajan, aika menee nopeasti! Kokemuksesta tiedän, että kaikenlaiset ajopelit alkavat reistailemaan, kun niillä ajaminen lopetetaan, oli siis aika lähteä morjestamaan vauhtinallea ja ulkoiluttamaan Fouria. Foreca lupasi lauantaille aurinkoista keliä joten nappasin akun ylläpitolaturista, pakkasin sopivasti työkaluja sekä kiillostusvermeitä matkaan ja suuntasin pikkucebarin keulan kohti Hämeenlinnaa.

Perillä museon japsiliiteri oli täynnä porukkaa, joskus kahden aikoihin työnsimme Fourin ulkoilmaan. Akkua kiinni ruuvailleissa ryhmä kerääntyi pyörän ympärille, porukka arvuutteli miten vanhus starttailee yli vuoden seisomisen jälkeen! Avaimesta virta päälle, kunnolla ryyppyä ja vähän kaasua, parin sekunnin starttauksen jälkeen pihalla kajahti tuttu neljän putken laulu =) Pauli varoitti ennen ajoonlähtöä: ”Aja nyt sitten aluksi varovasti, ajo-ominaisuudet ovat uudemman jälkeen kuin sahapukilla”… Ensimmäisen parin kilsan jälkeen olisin voinut allekirjoittaa

Aulangolle päästyä pyörään alkoi taas tottua ja ne äänet, ei sellaisia löydy nykypyöristä! Ne piti tietysti saada talteen talven varalle, tässä käsivaralla kuvattua videota Aulangon lenkiltä, kliks. Kun pääsin kaupungille asti, niin kypärä oli täynnä hymyä, vanhassa on sitä jotain!  Ujoille ihmisille vanha Fouri ei sovi, kaupungilla pyöriessä pyörä kerää kaikenikäisten huomion. Laivalaiturin rannassa nappailin muutamat kuvat ja kurvailin entisen kotikaupungin katuja vanhoja muistellen.

Pari tuntia myöhemmin palautin vetreän vanhuksen haikein mielin takaisin museoon. Pyyhkäisin vielä kromiosat kiiltäväksi, lorautin säilytysaineen tankkiin ja työnsimme Fourin takaisin näyttelyrivistöön. Seuraavan kerran voisi käydä laittamassa sen tulille talvella, vanhan ilmajäähyn ääni kun on parasta lääkettä kaamosmasennukseen