Norjaa ristiin rastiin – osa 1

———————————————————————————

Sunnuntai 21.6 – kohti maisemia ja keskelle lunta

Reitti: Oslo – Drammen – Notodden – Dalen – Lysebotn, n. 420 km

Aamulla sadepilviä ei näkynyt enää missään ja hostellin hyvä aamupala vain levensi naamaa koristavaa virnettä! Pikaisesti kamat kasaan ja matkaan. Vaan eipä se kovin nopsasti käynyt, tuli eka kosketus myöhemmin arjeksi muuttuneeseen tyhjiöpakkausten tekoon! Joskus kymmenen jälkeen päästiin vihdoin liikkeelle ja eka kohde oli Drammenin Spiralen – näköalapaikka johon pääsee spiraalimaista tunnelia pitkin.  Olin poimunut reitille maisemateitä Michelinin Euroopan kartasta, pysyttiin visusti pois isoilta teiltä. Kongsbergin keskustassa oli komea koski, jonka jälkeen kamera kaivettiin vaimon kaulaan roikkumaan. Tie 37 oli kivaa pyörätietä, puolivälissä törmättiin mustaan sadepilveen, ja kurvattiin sopivasti kohdalle osunutta pikkutietä Notoddeniin. Sieltä ajeltiin etelään ja pienempiä teitä pitkin Daleniin, joka oli hieno paikka. Meidän aikaisemmin kiertämä sama pilvi yllätti uudestaan vuoren takaa ja alkoi sataa hulluna Dalenin kulmilla! Kaatosateessa alaslaskettujen parinkymmenen neulansilmämutkan jälkeen päätettiin pitää kunnon tauko paikallisella grillillä. Perussetit kahdelle, ranskalaisilla, limulla ja kaffella maksoivat ~350 NOK eli ~40 €, melko kallista! Ruoka oli loistavaa ja terassi onneksi katettu, odottelimme tanskalaisten motoristien kanssa varmaan tunnin verran sateen loppumista.

Auringon kurkisteltua jälleen pilvien lomasta suuntasimme kohti etelää ja Lysebotnia. Ryssäkylille (Rysstad) asti meni mukavasti, mutta kun kurvasimme pienemmälle vuoret ylittävälle tielle taivas näytti taas ihan mustalle! Juuri kun päästiin vuorten päälle johonkin reiluun 1000 metriin niin vettä tuli taivaan täydeltä! Navi näytti 38 km Lysebotniin kääntyvään risteykseen, koko matka näytti kulkevan vuorten päällä! Tie oli mahtavan näköinen, lunta siellä täällä ja todella karua, pelkkää kiveä ja sammalta. Autot säälivät meitä ja päästivät onneksi ohi. Painelimme vauhdilla mutta lampaita väistellen pilven läpi, toivottavasti reuna tulee vastaan ennen Lysebotnia! Parikymmentä kilometriä laskettiin menemään arviolta +7 lämpötilassa ja sairaassa sateessa, sitten alkoi taas aurinko paistaa. Loppupätkä tätä tietä ja Lysebotniin kääntyvä tie olivat molemmat upeita ja Lysebotn vielä kuin piste i:n päällä! Serpentiinitien yläpäässä oleva näköalakahvila oli kiinni, joten pysäköinti oli ilmainen

Alhaalla otimme huoneen hostellista, joka oli avattu pari päivää aikaisemmin. Mukava respan tyttö lohdutti viluisia; huomenna pitäisi olla aurinkoista, tuleva viikko (vko 26) on kuulemma ainoa takuuvarmasti aurinkoinen länsirannikolla koko kesänä! Ei ostettu tuota lupausta vielä illalla, mutta lämmitti silti mieltä. Aurinko alkoi laskea, kello oli melkein kymmenen. Kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Lysefjordista sai räpsittyä mukavia auringonlaskukuvia =)