Moottoripyörämuseon avajaiset – Fouria moikkaamassa

Avajaiset alkoivat meidän ja reilun sadan muun motoristin osalta parisen tuntia ennen virallisia seremonioita, kun kokoonnuimme Kangasalan kupeesta löytyvälle Vehoniemen automuseolle. Saavuimme paikalle puoli yhden aikoihin ja parkkeerasimme matkalehmän muiden joukkoon. Letkan lähtöä odotellessa piti tietysti käyttää tilaisuus hyväksi ja maistella Vehoniemen kahvilan loistavia munkkeja, niitä kuuluisia! Hiukan yhden jälkeen lähdimme ajamaan letkassa kohti Parolaa, matka sujui mukavasti, pääosin pienempiä mutkateitä pitkin.

Järjestelyt oli hoidettu loistavasti; matkalla oli järjestäjiä ohjaamassa liikennettä, joten letka pysyi yhtenäisenä. Perille oli järjestetty hyvät parkkitilat viereisen maatilan pihalle. Ei tullut laskettua miten monta pyörää paikalla oli kaikkiaan, mutta veikkaisin kaksi-kolmesataa, lisäksi tietysti autoilla ja muilla kulkupeleillä tulleet avajaisvieraat. Myös Patte innostui ajelemaan pikkucebarilla vaimonsa kanssa paikanpäälle, joten Garagen väki oli hyvin edustettuna

Kolmen aikoihin oli viralliset avajaiset; avajaispuheessa Pauli kertoi muutaman sanan museon historiasta, hän on harrastanut moottoripyöriä 70-luvulta asti! Näyttelypyörien joukossa on tietysti myös hänen itsensä ensimmäiset pyörät, mm. kuvankaunis tuuttiHonda vuodelta 1972, jonka hän on omistanut vuodesta 1974 asti! Museon japsipyöristä suurin osa on Hondia, mutta joukosta löytyy monta muutakin klassikkoa, mm. möhköKawa, jonka omapaino on muuten yli 300 kiloa! Japaninmerkeille on varattu oma tila pihalla olevasta ”liiteristä”. Päärakennuksessa on näytteillä muut valmistusmaat, ja joukossa on myös muutama todellinen harvinaisuus, vai mitä sanotte esim diesel-käyttöisestä pyörästä? Vuosimallit vaihtelevat 1920-luvulta 1990-2000 luvuille, pääosin avajaisnäyttely keskittyy 70-luvun pyöriin. Paulin mukaan näyttelyä on tarkoitus vaihdella, joten siellä riittää nähtävää useammaksikin kerraksi.

Hiukan haikein mielin jätin Fourin seisomaan ”japsiliiteriin” muiden Hondien joukkoon. Pikkutuutin kaverina päivystää tietysti uskollinen maskotti, nimeltään wauhtinalle, muistakaas moikata, jos käytte katsomassa näyttelyä