Auringonlaskua metsästämässä
Tiistai-iltaisella lenkillä törmäsin niin nättiin paikkaan, että siitä täytyy kirjoitella muutama sana. Olin ajelemassa Rymättylän suunnalla ja takaisin Turkuunpäin kurvaillessa huomasin Poikon kohdalla houkuttelevan näköisen 
mutkapätkän lähtevän vasemmalle kohti merenrantaa. Siisteimmät maisemat löytyvät yleensä aina vahingossa, niin tälläkin kertaa. Varmaan sadan mutkan ja kuuden-seitsemän kilometrin jälkeen tie päättyi lauttarantaan. Tyyni merenpinta, lintujen laulu ja meren ylle laskeva aurinko sai nauttimaan näkymistä hiukan pidemmänkin aikaa. Kun oma pyörä oli sammuksissa, niin rantaan ei kuulunut minkäänlaista moottorikäyttöisen vermeen pärinää, vain luonnon omia ääniä. Juuri tällaiset paikat ovat moottoripyöräilyn suola; ilman pyörää en olisi varmaan koskaan löytänyt kyseistä rantaa ja sen kauniita näkymiä 
Niinpä, tuollaisina hetkinä tulee manailtua hyvät tovit niitä kaikkia autoillessa hukattuja kesiä. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Toi on niin totta! Pyörällä kynnys kaikkien pikkuteiden koluamiseen on paljon pienempi ja samalla sitä bongailee ihan uusia maisemia. Aika kovasti täällä odotellaankin jo Norjan maisemia, lähtö on varattu juhannusaatoksi.
Nämä kaksi kuvaa on muuten otettu Noksun kännykällä, tällä kertaa 6210 Navigatorilla. Pimeässä sillä on turha kuvailla, mutta ilta-auringossa saa vielä ihan kohtalaisia =)