Venttiilinvälysten säätö – tarkkaa touhua

Seuraava vaihe oli venttiilikopan riisuminen. Pultit eivät olleet tiukassa, mutta mites kannen saa ahtaasta kolostaan pois? Moottoria kiertää edestä ja sivuilta kumilerppa, joka kannattaa tunkea melko väkivalloin eteenpäin pois tieltä. Edellisen huollon (m)asentaja oli laittanut venttiilikopan tiivisteen tiivisteliimalla kiinni, joten kansi oli tavallista tiukemmassa. Vaikka usko meinaakin tässä kohtaa loppua niin kannen saa kyllä pujoteltua kaasuvaijereiden alta pois paikoiltaan, mutta melkoista taivuttelua se vaatii. Paikat kannattaa tietysti pestä ennen hommia, ettei kone ole täynnä hiekkaa!

Sitten päästään itse säädön kimppuun. Ajoitusmerkit löytyvät vasemman sivuposken takaa. Ensin kone (myötäpäivään eli kellon suuntaan) ensimmäisen ajoitusmerkin kohdille ja tarkastetaan, että nokkapyörien IN-EX merkit ovat ulospäin. Mikäli ei, käännetään 360 astetta ja uusi yritys. Sitten testataan mitkä imuventtiilit ovat ”löysällä” eli tässä tapauksessa sylinterien 1 ja 3 imuvenat (sylinterit vasemmalta 1,2,3,4). Sitten konetta käännetään 180 astetta toiseen ajoitusmerkkiin, jolloin voi säätää pakovenat sylintereistä 1 ja 3.

Seuraavaksi konetta kierretään jälleen eteenpäin ensimmäiseen ajoitusmerkkiin, niin että nokkapyörien IN-EX merkit ovat sisäänpäin, jolloin voi säätää imuvenat sylintereistä 2 ja 4. Sitten taas 180 astetta kääntöä toiseen merkkiin ja pakovenat sylintereistä 2 ja 4. Jos luotto omiin korjaustaitoihin ei ole ihan rajaton, niin kannattaa vielä pyöräyttää sama homma alusta asti uudelleen ja tarkastaa välykset joka pytyn kohdalta, menee varman päälle. Ennen joka venttiilin säätöä kannattaa varmistaa, että ko. venttiilit ovat todella kiinni, eli säätösysteemi heiluu sormella heiluttamalla!

Työkaluja ihmetellessä tuli lausuttua muutama painokelvoton sana! Rakotulkki oli hommaan soveltuvaa tuumakokoa, mutta ongelma oli hylsy. Huollossa käyttävät lukitusmuttereihin sellaista pitkän hylsyn mallista työkalua, jossa hylsyn reunasta lähtee varsi ja jonka läpi voi työntää kuusiokoloavaimen säätöä varten. Tilaa on vähän, joten mikäli tälläistä erikoistyökalua ei ole, niin hommaan tarvitaan pieni 1/4″ vääntimelle sopiva noin 5-6 cm pitkä hylsy kooltaan 10mm. Se on tarpeeksi lyhyt, että L-mallinen kuusiokoloavain ylettää sen läpi ja tarpeeksi pitkä, että hylsyn ulkokehältä saa lukkopihdeillä kiinni lukkomutterin kiristystä varten. Minulta ei löytynyt erikoistyökalua eikä pitkää ohutta hylsyä (!) joten säädin välykset auki-säätö-kiinni-mittaus-auki-säätö-kiinni-mittaus… menetelmällä, kunnes oikea kohta löytyi. Yllätykseksi pyörästä ei tarvinnut säätää kun kolmea venttiiliä, nekin olivat lähes ohjearvoissa. Tämä on onneksi sitä perinteistä Hondaa, tylsähkö linja jatkuu remonteissakin

Kerrataas vielä mitä työkaluja hommaan tarvitaan:

- 8mm hylsy ja räikkä
- Ohutkärkiset pihdit (letkuklemmareita varten)
- Lukkopihdit
- L-mallin kuusiokulma-avaimia, koot ~3-6 mm
- Pitkä ja ohut 1/4″ hylsy 10mm (pituus n. 5-6 cm)
- 17mm hylsy moottorin pyörittämiseksi
- Rakotulkki mm tai tuuma (imu 0,04″±0,01″, pako 0,07″±0,01″)
- Pätevä asentaja; jos et tiedä mitä teet niin älä tee!

Vaikka ei uskoisi, niin pienenkin eron kuulee, jos välys on liian suuri. Nelospytyn pakoventtiileissä oli ~+0,02″ eroa ohjearvoon ja olin kuulevinani tyhjäkäynnillä pienenpientä naputusta koneen oikeasta päädystä. Säädön jälkeen kone käy tonniseksi todella nätisti, ei mitään ylimääräistä ääntä vaan pelkkää Hondalle tyypillistä singerimäistä hurinaa. Liian pieni välys ei sitten kuulukaan ja voi polttaa venttiilin, joten se on sitä vaarallisempaa sorttia.