Ajokausi on avattu!

On sitä odotettukin, mutta tulihan se sieltä. Tänä talvena lunta on ollut täällä rannikollakin enemmän kun tarpeeksi ja yöt ovat olleet kylmiä joten kevät on tuntunut etenevän tuskastuttavan hitaasti! Lopulta tämän viikon yöpakkaset kuivattivat märät tiet joten perjantaina pääsin ensimmäistä kertaa Cebarilla tien päälle!  Neljän aikoihin aurinko paisteli pilvien lomasta. Honda pois tallista, kone tulille ja reippaasti vaatetta päälle, lämmintä oli viitisen astetta   Ensimmäiset kilometrit tuntuivat yllättävän kotoisille, mutta Naantalintien rampilla tuli jännä paikka, kun takapää halusi edelle; kaasun kanssa täytyy olla tarkkana! Pitoa alkoi onneksi löytyä, kun Metzelerit sai hiukan lämpenemään.

Naantalissa kurvailin satamaan ottamaan pari kuvaa. Kävin täällä edellisen kerran ajelemassa marraskuussa, joten tälle talvelle tuli kolme kokonaista kuukautta, kun ei päässyt pyörän päälle. Satamasta lähti jäätiekin, mutta jätin väliin. Lunta oli maassa vielä reilusti, mutta tiet yllättävän kuivia, oli kiva keli ajella. Sitten nokka kohti perinteistä Askaisten lenkkiä, ottamaan tuntumaa mutkateille. Särkänsalmen sillalla tuli hauska olo, kun toiset istuivat pilkillä ja minä fiilistelen moottoripyörällä Sulamisvedet olivat vieneet suurimman osan hiekasta pois ja kurvipätkää oli hienoa ajella. Ei nyt ihan polvea maahan uskaltanut kallistella, mutta pääsi komeasti fiilikseen! Kiihtyvyys tuntui tietysti kotilon jälkeen mahtavalle! Lenkille tuli mittaa ~60 km, takaisintullessa näpit ja varpaat oli hiukan jäässä, mutta naama leveässä hymyssä! Pyörää kotinurkilla tankatessa Golfissa istuva mies näytti peukaloa ylöspäin, taisi pitää kajahtaneena koko tyyppiä…