Alkaa näyttää pahasti siltä, että kolmisen viikkoa sitten päristelty iltalenkki jäisi tämän ”syksyn” viimeiseksi. Mistään talvestahan ei näillä leveysasteilla nähtävästi voi enää puhua. Vielä viikko sitten lunta oli harvinaiset parikymmentä senttiä, mutta tämän viikon +5 lämpötilat ovat sulattaneet jälleen kaikki pois. Nämä modernit talvet ovat vähän kuin motoristin teasereitä; tarpeeksi lämmintä ettei ole liukasta, mutta liian märkää, vetistä ja hiekkaista, että oikeasti viitsisi kaivaa pyörän tallista.
Marraskuun lenkki oli ensimmäisen pidempi matka, jonka ajelin Kilocebarilla pimeässä. Vanhalla Fourilla tuli joskus käytyä hupina ajelemassa syyspimeillä, mutta sen valoilla ei tehnyt mieli paljon valaistun taajaman ulkopuolelle. Tonnisessa asiat ovat paljon paremmalla tolalla, siinä on pyöräksi loistavat valot! Lyhyillä umpion kahdesta H4:sta palaa vain toinen, valokuvio on leveä mutta saisi olla hiukan pidempi; aina pyörän käydessä palava polttimo taitaa olla vaihdon tarpeessa. Pitkillä palavat molemmat ja valokeila on parempi kun monessa autossa; leveä, kirkas ja kantaa kauas 
Kun sensijaan katsoo katuvalon kelmeää loistetta sumuisessa tihkusateessa niin taitaa olla aika lorauttaa säilytysaine tankkiin, laittaa akku laturiin ja alkaa suunnittelemaan uusia reissuja mukavampia kelejä odotellessa.
Tammikuu näyttäisi olevan potentiaalista aikaa sairastua perinpohjaiseen pyöräkuumeeseen, tämä siis niille, jotka eivät viru tämän taudin kourissa jo näin syksyllä! Kaksi Pohjoismaiden suurinta moottoripyöränäyttelyä avaavat nimittäin ovensa viikon välein toisistaan! Tukholman MP-messuja, nimeltään På två hjul, mainostetaan Pohjoismaiden suurimmaksi, Helsingin MP 09 -tapahtumaa kehutaan puolestaan Pohjoismaiden johtavaksi moottoripyöränäyttelyksi. Kävijöitä on riittänyt molemmissa varmasti tungokseen asti, Helsingin 74 tuhatta vs. Tukholman 70 tuhatta henkilöä ja muutamassa päivässä!
Jollain kumman ilveellä olen onnistunut missaamaan aikaisempina vuosina molemmat. Viime vuonna Ruotsin messut järjestettiin kaukana Göteborgissa, ja Helsingin messut vaihtuivat talvilomaan Espanjassa, se on tämä Kummelistakin tuttu valintojen maailma! Tämä syksy on ollut sellaista sekalaisen pyöräkuumeen aikaa, että tänä talvena on päästävä ihmettelemään uusia pyöriä ja varusteita, mutta Helsinkiin vai Tukholmaan? Messuilla käyminen, meni sitten kumpaan tahansa, ei varmasti ainakaan helpota kuumetta, mutta ei tässä taida olla enää mitään hävittävää. Ensin iski kamala ratapyöräkuume ja nyt kun onnistuin ylipuhumaan itseni lykkäämään sitä vuodella eteenpäin niin nettimoto on ollut auki harva se päivä; mitä kivaa sporttisempaa ja uutta/uudempaa sitä keksisi kilocebarin jälkeen, jos ei vielä ensi kesälle niin vaikka sitten sille seuraavalle…
Kuten lauantain lenkin jälkeen suunnittelin, niin pitihän sitä päästä sunnuntainakin ajelemaan. Edellisenä yönä oli ollut kolmisen astetta pakkasta, se hiukan epäilytti. Aamupäivällä lämpötila kiipesi tuskastuttavan hitaasti, mutta lopulta kahden aikoihin mittari alkoi näyttää +5 lukemia. Ei kun kamat niskaan, tällä kertaa vielä tuplasukat jalkaan ja sadesuojat hanskojen päälle, ettei näpit vilua.
Suuntasin Tampereen motarille, mutta tien pinta ei ollutkaan kuiva! Varovasti jatkoin matkaa, ei ollut liukasta. Moision kohdalta kurvasin kohti Paattista, varjopaikoissa tien pientareen lätäköt oli jäässä, ei hyvä! Paatisilta menee Vahdolle ja Nousiaisiin loistava mutkapätkä, joka ei tällä kertaa ollut niin nautittava ajella. Aurinko helotti lämpimästi melkeen pilvettömältä taivaalta. Peltoaukeiden kohdalla uskalsi kurvailla normaalisti, mutta metsänsiimekseen ajellessa otti mielellään vauhdin pois etukäteen; tie näytti epäilyttävän tummalle, eikä joka kohdassa voinut olla varma oliko se vain kosteutta. Nouskarista kurvasin Porintietä pitkin kotiin. Melkein kuin kettuiluna 95E maksoi 1,27 €/litra, jotain hyötyä tästä globaalista finanssikriisistäkin
Jos yöpakkaset jatkuvat, niin marraskuun ajelut taitavat jäädä aika vähiin. Matkalehmän 0,25 tonnin omapaino ei houkuta leikkimään liukkailla keleillä, vaikka muuten tarkeneekin hienosti…
Alkaa näyttää pahasti siltä, että kolmisen viikkoa sitten päristelty iltalenkki jäisi tämän ”syksyn” viimeiseksi. Mistään talvestahan ei näillä leveysasteilla nähtävästi voi enää puhua. Vielä viikko sitten lunta oli harvinaiset parikymmentä senttiä, mutta tämän viikon +5 lämpötilat ovat sulattaneet jälleen kaikki pois. Nämä modernit talvet ovat vähän kuin motoristin teasereitä; tarpeeksi lämmintä ettei ole liukasta, mutta liian märkää, vetistä ja hiekkaista, että oikeasti viitsisi kaivaa pyörän tallista.
Marraskuun lenkki oli ensimmäisen pidempi matka, jonka ajelin Kilocebarilla pimeässä. Vanhalla Fourilla tuli joskus käytyä hupina ajelemassa syyspimeillä, mutta sen valoilla ei tehnyt mieli paljon valaistun taajaman ulkopuolelle. Tonnisessa asiat ovat paljon paremmalla tolalla, siinä on pyöräksi loistavat valot! Lyhyillä umpion kahdesta H4:sta palaa vain toinen, valokuvio on leveä mutta saisi olla hiukan pidempi; aina pyörän käydessä palava polttimo taitaa olla vaihdon tarpeessa. Pitkillä palavat molemmat ja valokeila on parempi kun monessa autossa; leveä, kirkas ja kantaa kauas 
