Muistoja kesältä ja uusia suunnitelmia

Tämä aika se menee pirun nopeasti. Ajokausi päättyi lokakuun lopussa ja vuosikin vaihtui niin ettei edes huomannut. Perinteiseen tapaan on kuitenkin aika muistella mitä päättyneellä kaudella tapahtui ja missä kaikkialla sitä reissailtiin. Viime kesä oli siitä erikoinen, että mittariin kertyneistä 11 tuhannesta kilsasta ajelin yli puolet pyöräletkaa vetäen. Aurinkoinen kesä ja sopivasti vapaa-aikaa arki-iltaisin oli mukava yhdistelmä  Turkumiittien järjestämisen kannalta. Ekat letkailut vedettiin huhtikuun lopussa; satoi vettä, lämmintä oli +5 ja letkassa kolme viluista. Välillä pyöriä oli takana yksi, välillä viisitoista.

Kesäkuussa oli vuorossa kauden ensimmäinen pidempi reissu ja pyörien keulat suunnattiin kohti Affenanmaata. Alunperin tarkoituksena oli tehdä samalla kertaa jo perinteeksi muodostunut ”paskareissu” mutta Maarianhamina oli tähän tarkoitukseen liian siisti paikka. Lisäksi meidät yllätti Patten kanssa se, että saarelta löytyi tosi hienoja mutkapätkiä! Päätiet ovat tylsiä ja suoria, mutta välttämällä niitä viimeiseen asti tuolta löytää tosi meheviä kurvibaanoja sekä hiekka- että asvalttipinnalla. Ahvenanmaasta jäi siis mukavan positiivinen kuva, vähän liiankin sokerinen alkuperäiseen ajatukseen nähden.

Muuten kilometrit kertyivät pääosin lähiseutuja kolutessa. Miittien järjestäminen on kehittävää puuhaa reittien tekemisen kannalta. Arki-iltaisin on aikaa ajella kahdesta kolmeen tuntia, joten kovin kaukana Turusta ei voi käydä. Kehittelin joka kerraksi naviin uuden reitin ja ihmeen hyvin niitä löytyikin. Törmäsin jopa muutamaan kokonaan itsellekin uuteen pätkään tässä 100 km säteellä.  Syksyllä kun tuoreet tiet loppuivat väkisinkin niin me ajeltiin niitä parhaita kesällä löydettyjä uudestaan ja taas oli hauskaa. Kaikkiaan ajelin letkan keulilla reilut 6000 km.  Ensi kesänä pääseekin helpommalla, kun voi vetää samoja lenkkejä toisin päin.  ;)

Syyskuun lopulla oli tiedossa extremeä, kun Turun ORG järjesti lajissaan toisen sorasurautuksen. Homman ajatuksena on ajella katupyörillä yhteen putkeen satakunta kilometriä sekalaista hiekkatietä ja voittaa hiekkapeikon pelko. Edellisenä vuonna olimme liikenteessä keskikesällä ja paikoin kapeaa ja kuoppaista reittiä oli mukava päästellä. Syksyisestä kelistä huolimatta ruuvasin Trumpasta alakatteen irti ja lähdin avoimin mielin letkaan mukaan. Tällä kertaa tiet olivat märkiä ja metsäkone oli myllännyt yhden pätkistä lähes ajamattomaan kuntoon. Reissun saldona oli lähes kaato, läheltäpititilanne puskasta eteen juosseen koiran kanssa, likaiset ajovarusteet ja todella rapainen pyörä! Ensi kesänä Kawan kanssa ei onneksi voi edes harkita vastaavia tempauksia.

 
Kulunut kausi oli myös leppoisan vaihtokuumeen ja koeajojen aikaa. Keväällä haaveilin pystypyörästä, loppusyksystä kyykystä ja melkeen kaikki kiinnostavat mallit tältä väliltä tulikin kesän aikana koitettua. Syyskuussa hieroin tosissani kauppoja Suzukin SV1000:sta, kun löysin Bike Worldistä 8100 km ajetun mustan helmen. Näin jälkikäteen voi sanoa, että onneksi sopiva väliraha jäi 300 eurosta kiinni. Pari viikkoa myöhemmin löysin nimittäin Raisiosta 17 tkm ajetun 10R Kwaakun, joka sulatti kyllä meikäläisen sydämen totaalisesti. Pyörä on mahtava yhdistelmä VOIMAA ja huippuluokan ajettavuutta.

Kymppiärrän ensimmäinen 2004-2005 malli sai lempinimen ”leskentekijä” mutta tämä toinen vuonna 2006 esitelty on eri maata. Toki 184 virkeää hevosvoimaa, 200kg märkäpainoa ja lyhyt akseliväli ovat sellainen yhdistelmä, että kaasun kanssa on pakko olla tarkkana.

Nyt talvella aika on kulunut uusien reissujen suunnitteluun ja varusteiden hankintaan. Ajokausi polkaistaan tänä keväänä käyntiin jo helmikuun alussa jolloin suuntaamme kesän reissuilta tutulla porukalla etelän lämpöön, mutta siitä lisää seuraavassa jutussa…

Kirjoittelin aikaisemmin, että kesällä tuli käytyä koeajamassa kaikenlaisia pyöriä. Sama meno jatkui syksyllä ja testattua tuli mm. uusia Trumpan malleja, Bemarin iso Gessu, K1200 S ja R, Suzukin SV1000 sekä Kawasaki ZZR1400. Isosta Kawasakista tykkäsin eniten, mutta syyskuussa MP-maailman käytettyjen vertailua tehdessä tuli ajeltua enemmänkin ko. laitteen kanssa. Koko päivän lenkki vuorotellen sillä ja Hondan ”bluebirdillä” paljasti, että kumpikaan niistä ei ollut oikea pyörä minun tarpeisiini. Isossa Zetorissa on kyllä tehoa jumalattoman paljon ja se on mahtava ajaa moottoritiellä, mutta suurehko paino, pitkä akseliväli ja massiivinen olemus eivät oikeen sopineet omaan makuun. Aktiiviseen kurviajoon on varmasti olemassa ketterämpiäkin pelejä. Näissä ajatuksissa jatkoin netissä suhaamista ja vertailujen lukemista kunnes ajatus kilokyykystä alkoi polttelemaan mielessä…

Lokakuun puolivälissä, kun ajokausi alkoi olla lopuillaan, nettimotoon ilmestyi myyntiin mielenkiintoisia pyöriä. Niistä kiinnostavin löytyi yksityiseltä myyjältä  Raisiosta; Kawasaki 10R, vuosimalli 2006, väriltään se ainoa oikea ja mittarissa 17 tkm. Soitin myyjälle ja fiilis parani entisestään. Pari tuntia myöhemmin seisoin omakotitalon pihalla ja ärrä näytti hyvälle. Ei käytännössä mitään jälkiä, todella siististi pidetty yksilö! Myyjä pyöräytti koneen tulille ja pihapiirin täytti penkin alla majailevista MIVV:n tuplaänkkäreistä kuuluva matala murina. Pihasta lähtiessäni myyjä varoitteli liukkaista renkaista ja kurvasin varovasti matkaan. Vinkki oli enemmän kuin paikallaan, heti ensimmäisessä risteyksessä otin kunnon peräsladit, mutta onneksi pystyssä pysyttiin! Bridgestone Battlax racing -renkaat ei pidä sitten yhtään ennenkuin lämpenevät kunnolla…

Kurvailin renkaita lämmitellen moottoritien rampille. Yleensä olen tässä kohtaa kääntänyt tupin nurin ja testannut mitä tankin alta löytyy. Tällä kertaa käänsin varovasti. Pitkästä ykkösestä (170 km/h 1-vaihteella) huolimatta keula karkasi korkealle ilmaan, sama homma kakkosella. Tältä siis tuntuu 184 hv tankki täynnä alle 200 kiloa painavassa pyörässä! Naama oli pelonsekaisessa hymyssä, voimaa on ihan järjettömästi! Jatkoin matkaa tikkarin osoittamaa nopeutta ja Kawa paljasti pehmeämmän puolensa. Täyssäädettävä alusta toimii kuin ajatus, ei tietoakaan kovuudesta isolla tiellä. Mitä enemmän vauhtia, sitä paremmalta kyyti tuntuu. Neljän-viiden tuhannen kierroksen kohdalla jostain tuli tärinää stongaan, mutta muuten ajo maistui makoisalle! Tällä ajaa komeasti ne matka-ajot mitä tarvitseekin.

Kurvasin käymään kotona ja samalla tuli testattua miltä ärrä tuntuu ruuhka-ajossa. Tilaa on hyvin isollekin ukkelille ja satula on sen verran pitkä, että asentoa pystyy vaihtamaan. Se ei tullut yllätyksenä, että hitaassa ajossa iso osa painosta tulee käsille ja niska on kovilla, mutta siitä huolimatta meno on yllättävän rentoa. Hurjasta viritysasteesta huolimatta kone toimii upeasti myös hitaassa ajossa. Tasaista vetoa löytyy heti tuhannen jälkeen, se ei sammahtele risteyksissä ja laatikko toimii japanilaiseen tapaan hienosti.

Otsikkokin kertoo miten tarina päättyi. Myyjä tinki hinnasta tiukan vääntämisen jälkeen satasen (!) ja Kawa lähti omaan talliin, mä olen siis kolmen pyörän loukussa. Kunhan kevät koittaa niin myyntiin tulee sopuhinnalla yksi superhienossa kunnossa oleva vihreä Trumppa… Jos kiinnostuit jo nyt, niin kysy lisää osoitteesta joke@jokesgarage.com

Leppoisan vaihtokuumeen kourissa suhasin kesäloman aikana pyöriä netistä ja yksi kerrallaan eri vaihtoehdot putosivat pois. Jäljelle jäi muutama, jotka kävin testailemassa. Kriteerinä oli löytää jotain erilaista, ei mitään pyörien Toijota Corollaa. Listan kärjessä oli Bemarin neloskoneella varustettu K1200R malli, se rumankaunis nakupyörä. Ja vieläpä sähköisellä ESA-alustasäädöllä, kiitos.

Sopiva kandidaatti löytyi liikkeestä Lahdesta. Keltainen väri ei moneen pyörään sovi, mutta tässä pyörässä se näyttää härskin hienolle. Pihalla koneen lämpeämistä odotellessa kuuntelin korvat höröllään myllyn käyntiä. Äänen erottaa vakiovaimentajallakin japanilaisista; Bemussa on sellainen rohea, Trumppamiehen korvaan jotenkin tutun kuuloinen mekaaninen soundi. Mutta se alkufiilistelyistä, ei kun liikenteeseen. Meno on pihasta asti vaivatonta ja ekassa risteyksessä jarrut haukkaavat kunnolla; ai niin, ne servojarrut…

Mun ajoista noin puolet on matkaa, joten kurvasin suoraan moottoritielle ja tietysti rampilla tuppi nurin! Voi morjens, tässähän on voimaa kivasti! Keula pysyy tiukasti maassa kiinni, kiitos pitkän akselivälin. Tehokasta kyllä, mutta ehkä vähän tylsää! Vauhtiin päästyä meno maistuu. Pari painallusta ESA-nappulasta ja näytössä lukee COMFORT. Se tarkoittaa mukavanleppoista kyytiä tasaisella baanalla. Sähköinen säätö toimii ihan oikeasti! Kymmenkunta kilsaa tylsää motaria riitti vakuuttamaan, että matka-ajo ei ole ongelma, joten kurvasin mutkapätkälle.

Rampilla piti tietty painella taas ESA-nappulaa; tällä kertaa näyttöön ilmestyi SPORT. Ja ekassa mutkassa tuntui muuten kummalliselle. Ai niin, tässähän on Telelever-etujousitus, joka ei niiaa jarrutuksissa. Ajolinjaa ei siis voi muuttaa jarrulla, tähän ominaisuuteen on vaan totuttava. Mutkasta toiseen taitellessa pitkää akseliväliä ei voi olla huomaamatta. Fiilis on ristiriitainen; nakupyörä, joka on motarilla kivempi ajaa kuin mutkatiellä ja kardaanivetoinen. Melkoinen kameleontti tämä bemari!

Mutkatie päättyi sopivasti kaupungin toiselle puolelle, joten paluumatkalla pääsin testaamaan cityominaisuuksia. Kortterallissa (yli)herkkä kaasu ja kardaanin välys häiritsee. Lisäksi vaihteisto paukkuu. Jos moni muu pyörä kolahtaa vapaalta ykköselle vaihtaessa, niin ääni ei ole varmasti mitään tähän verrattuna; niinkuin joku löisi vasaralla tankin kylkeen! Pitkä akseliväli tuntuu täälläkin, mutta kun kaasuun tottuu niin kyllä tällä kaupungissakin ajelee. Ristiriitainen fiilis vain syvenee; nakupyörä, joka on kivempi ajaa maantiellä kuin kaupungissa.

Eikä se fiilis mihinkään enää muuttunut, kun palautin pyörän liikkeeseen. Omaan ajoon nakuBemun ominaisuudet ovat jotenkin oudossa balanssissa. Meneekö tämä totuttelun piikkiin, se ei lyhyellä koeajolla selviä. Ennen testiä odotukset oli korkealla, mutta ei tullut kauppoja tästä yliteknisestä insinöörin unelmasta. Kun palautin avaimia, niin vaihtureiden rivistöstä pisti silmään siistikuntoinen katettu K1200S-malli. Myyjä osasi hommansa ja löi mulle toiset avaimet kouraan…