Tämä aika se menee pirun nopeasti. Ajokausi päättyi lokakuun lopussa ja vuosikin vaihtui niin ettei edes huomannut. Perinteiseen tapaan on kuitenkin aika muistella mitä päättyneellä kaudella tapahtui ja missä kaikkialla sitä reissailtiin. Viime kesä oli siitä erikoinen, että mittariin kertyneistä 11 tuhannesta kilsasta ajelin yli puolet pyöräletkaa vetäen. Aurinkoinen kesä ja sopivasti vapaa-aikaa arki-iltaisin oli mukava yhdistelmä Turkumiittien järjestämisen kannalta. Ekat letkailut vedettiin huhtikuun lopussa; satoi vettä, lämmintä oli +5 ja letkassa kolme viluista. Välillä pyöriä oli takana yksi, välillä viisitoista.
Kesäkuussa oli vuorossa kauden ensimmäinen pidempi reissu ja pyörien keulat suunnattiin kohti Affenanmaata. Alunperin tarkoituksena oli tehdä samalla kertaa jo perinteeksi muodostunut ”paskareissu” mutta Maarianhamina oli tähän tarkoitukseen liian siisti paikka. Lisäksi meidät yllätti Patten kanssa se, että saarelta löytyi tosi hienoja mutkapätkiä! Päätiet ovat tylsiä ja suoria, mutta välttämällä niitä viimeiseen asti tuolta löytää tosi meheviä kurvibaanoja sekä hiekka- että asvalttipinnalla. Ahvenanmaasta jäi siis mukavan positiivinen kuva, vähän liiankin sokerinen alkuperäiseen ajatukseen nähden.
Muuten kilometrit kertyivät pääosin lähiseutuja kolutessa. Miittien järjestäminen on kehittävää puuhaa reittien tekemisen kannalta. Arki-iltaisin on aikaa ajella kahdesta kolmeen tuntia, joten kovin kaukana Turusta ei voi käydä. Kehittelin joka kerraksi naviin uuden reitin ja ihmeen hyvin niitä löytyikin. Törmäsin jopa muutamaan kokonaan itsellekin uuteen pätkään tässä 100 km säteellä. Syksyllä kun tuoreet tiet loppuivat väkisinkin niin me ajeltiin niitä parhaita kesällä löydettyjä uudestaan ja taas oli hauskaa. Kaikkiaan ajelin letkan keulilla reilut 6000 km. Ensi kesänä pääseekin helpommalla, kun voi vetää samoja lenkkejä toisin päin. ;)
Syyskuun lopulla oli tiedossa extremeä, kun Turun ORG järjesti lajissaan toisen sorasurautuksen. Homman ajatuksena on ajella katupyörillä yhteen putkeen satakunta kilometriä sekalaista hiekkatietä ja voittaa hiekkapeikon pelko. Edellisenä vuonna olimme liikenteessä keskikesällä ja paikoin kapeaa ja kuoppaista reittiä oli
mukava päästellä. Syksyisestä kelistä huolimatta ruuvasin Trumpasta alakatteen irti ja lähdin avoimin mielin letkaan mukaan. Tällä kertaa tiet olivat märkiä ja metsäkone oli myllännyt yhden pätkistä lähes ajamattomaan kuntoon. Reissun saldona oli lähes kaato, läheltäpititilanne puskasta eteen juosseen koiran kanssa, likaiset ajovarusteet ja todella rapainen pyörä! Ensi kesänä Kawan kanssa ei onneksi voi edes harkita vastaavia tempauksia.
Kulunut kausi oli myös leppoisan vaihtokuumeen ja koeajojen aikaa. Keväällä haaveilin pystypyörästä, loppusyksystä kyykystä ja melkeen kaikki kiinnostavat mallit tältä väliltä tulikin kesän aikana koitettua. Syyskuussa hieroin tosissani kauppoja Suzukin SV1000:sta, kun löysin Bike Worldistä 8100 km ajetun mustan helmen. Näin jälkikäteen voi sanoa, että onneksi sopiva väliraha jäi 300 eurosta kiinni. Pari viikkoa myöhemmin löysin nimittäin Raisiosta 17 tkm ajetun 10R Kwaakun, joka sulatti kyllä meikäläisen sydämen totaalisesti. Pyörä on mahtava yhdistelmä VOIMAA ja huippuluokan ajettavuutta.
Kymppiärrän ensimmäinen 2004-2005 malli sai lempinimen ”leskentekijä” mutta tämä toinen vuonna 2006 esitelty on eri maata. Toki 184 virkeää hevosvoimaa, 200kg märkäpainoa ja lyhyt akseliväli ovat sellainen yhdistelmä, että kaasun kanssa on pakko olla tarkkana.
Nyt talvella aika on kulunut uusien reissujen suunnitteluun ja varusteiden hankintaan. Ajokausi polkaistaan tänä keväänä käyntiin jo helmikuun alussa jolloin suuntaamme kesän reissuilta tutulla porukalla etelän lämpöön, mutta siitä lisää seuraavassa jutussa…